Metsään mennään!

Mutta kaikissa positiivisissa merkityksissä! Olimme siis viikonlopun mökkeilemässä ja lepuuttamassa hermoja. Koirat saivat juosta ulkona, kahlata pellolla, leikkiä halolla, syödä luita, nukkua, juosta pihalla, juosta poluilla ja... juosta? Ykä ja Vea innostuivat painimaan, pikkusisko ei ole enää aina ihan kamala. Myös yhdessä juoksentelu on jo pitkään sujunut sopuisasti, Vea ei enää roiku Ykän karvoissa ja Ykä komentaa vähemmän.

 

Metsään mennään myös toistamiseen, sillä ensi viikolla Vea pääsee katselemaan hakutreenejä.

Nyt vähän jännittää...

Veikka älä syö!

Pusuilla korjaantuu!

 Nika jäi aksatreeneistä pois, se kävi vierailemassa jänön ja kissan luona ja syömässä namia. Omakin oli lainassa kaverilla, joten minulle jäi Vea (ja Ykä, jota lainasin kertaalleen radan juoksemiseen). Vean kanssa menimme A-esteen kertaalleen, juoksentelimme vähän putkia ja matalia esteitä, sekä tutustuimme puomiin. Vea sai leikkiä bullin, labbiksen ja manssin kanssa, syödä namia kentän reunalla ja harjoitella maahanmenoa ja istumista hyvällä, pehmeällä alustalla.
Välillä pennusta lähti hininää, mutta olo oli paljon rauhallisempi kuin viimeksi kun Ykä oli mukana. Harjoittelimme myös seisotusta ja juoksemista, mutta minulta oli jäänyt oikea hihna kotiin.

Oman menemä rata oli suhteellisen helppo (neljä aitaa, kaksi putkea ja puomi), eikä radassa ollut juurikaan ongelmia. Paitsi puomi. Jostain syystä kolme neljästä koirasta arasteli tänään puomia. Puomin nousupää heilui normaalia enemmän, mutta emme säätämällä saaneet sitä tasaiseksi. Veikkaan, että kyseessä oli vain tuo heiluminen, sillä toisesta suunnasta Oma teki puomin ihan okei.

Oma hötkyilee vähiten, ulkona on kiva vaikka jäystää puruluuta...