Ja lisää treeniä

Ihan saksanpaimenkoiran näköinen!

TOKO
Treenaaminen jatkui keskiviikkona kaatosateessa. Tokotreeneihin oli tullut vain kaksi hullua, eli minä ja Vea, sekä M ja Ykä. Koska puisto oli ylipäätään aika tyhjä, heittelin Vealle ennen treenejä vähän palloa avatakseni sitä ja koetin ylipäätään olla niin rennosti kuin mahdollista. Auttoi, kyllä sitä vikinää vielä vähän lähti, mutta vähemmän. Tällä kertaa Ykä sen sijaan oli paljon suurempi häiriö, sillä kun meitä oli vain kaksi, kuului Ykän kanssa leikkiminen ja käskyt. Narupallon heiluessa Vea oli vähän toiveikkana, että jos mieluummin leikittäisiin vain. Onneksi itsellänikin oli pallo mukana.
Sain myös pidettyä Veaa enemmän irti ja testattua lähellä pysymistä, sillä tiesin ettei mahdollinen karkaaminen kaataisi kenenkään treenejä. Kerran lähti, pyörähti Ykän ympäri ja palasi luokseni. Tästä paljon kehuja, takaisin tehtävään jatkaminen ja leikkiä.
Seuruutusta, täyskäännöksillä ja pysähdyksillä. Parani koko ajan kun viitsi keskittyä enemmän. Heti kun ei enää kuikuillut muualle, niin palkkasin jahtuuttamalla namilla. Seuruutuksesta pari liikkeestä maahanmenoa, ei ollut kovin innoissaan lätäköistä, joten palkkasin heti oikeasta asennosta.
Luoksetuloja, pitkällä matkalla. Ensimmäisellä kerralla Vea oli valunut maahan, kävin korjaamassa ja lähdin uudestaan. Luoksetullessa houkuttelin namilla oikeaan asentoon. Toisella kerralla pallopalkka heti kun oli lähellä, molemmat vauhdikkaita.
Hyppyä, jossa vain yksi yhdessä läpijuoksu. Tämän jälkeen juoksu kohti estettä, jonka jälkeen Vea hyppäsi itsenäisesti, seisomisesta namia syöttäen vierelle ja seuruutus. Kolmannella kerralla ei minkäänlaista lähestymistä, vaan vierestä hyppykäsky ja sama loppuhomma.
Ruutua namialustalla. Menimme ensin Vean kanssa ruutuun katsomaan alustaa, koira pidettiin pienen matkan päässä kun laitoin nakinpaloja alustalle. Yhdessä matkan päähän, vähän virittelevää kuiskintaa ("ruutu, oliko ruutu") ja lähetys. Meni ensimmäisillä kerroilla ensin etumerkin luo, mutta löysi sitten namialustan. Kun Vea söi namia, hölkkäsin luokse ja koiran syötyä käskin maahan. Maahanmenosta lisää namia alustalle, kehuja ja vapautus. Seuraavilla kerroilla vein Vean ensin kauemmas, palasin ruutuun yksin viemään nakkeja ja menin vasta sitten lähettämään koiran. Pysyi hienosti, vaikka välillä kuikuilikin mitä Ykä teki. Viimeiseksi tuli hyvä juoksu suoraan namikannelle, johon sitten lopetimme. Vähän leikkimielistä pujottelua, kasia ja sitten riitti Vealle.
Lopuksi "harjoittelimme" leikkiä kahdella narupallolla. Yksi pallo vapautuskäskyn kanssa yhteen suuntaan, kun koira tuli takaisinpäin, heilutettiin toista palloa. Jos koira pudotti pallon, sai pudottaa. Jos taas toi luo, otettiin pallo käteen ja irrotuskäsky, jonka jälkeen vapautuskäsky ja uusi pallo lensi toiseen suuntaan. Tällä Veaa ei ollut tarpeen pyytää tai käskeä luo, vaan se hakeutui itse pallon kanssa takaisin. Alkoi tuoda palloa myös varmemmin käteen asti. Kerran nakkasin epähuomiossa pallon aika lähelle takaa hiipinyttä koiranulkoiluttajaa, mutta hieno Vea kävi vain hakemassa pallonsa ja palasi kivan leikin ääreen.

Sievä

HAKU
Torstaina pidettiin rehellinen vapaapäivä. Perjantaina lähdettiin sitten uudestaan hakumetsään, jossa Mari Kuusaro napsi vähän kuviakin! Oli vähän viileämpää sateen jäljiltä, joka oli ihan hyvä juttu koirille. Vealla oli kolme puolihaamua ja yksi näkölähtö, neliveto päällä heti kun saatiin kouluttaja näkyviin. En komentanut, hyvä kun on intoa. Keskilinjalla otin kuitenkin rauhassa viereen ja Veasta kyllä näki, että se alkoi jo keskittyä ja katsoa metsän suuntaan josko näkisi ukon.
Ensimmäinen piilo meni miltei suoraan polkua pitkin oikealle, mutta matka oli vähän pidempi, n.50m. Vea lähti hirveää vauhtia ja haki rullan nopeasti. Palautus oli yhä hitaampi, mutta iloisella kehulla rulla saatiin lopulta käteen asti. Tajusin olla itse rennommin ja leikkisämpi. Näyttäminen sikahieno, roikuin ensimmäisen kerran liinassa, mutta Vea ei välittänyt pätkän vertaa.

"Menikö ukko sinne?"

Ennen tokaa maalimiestä meillä kävi vierailija treeneissä ja juttelussa meni pieni hetki. Vea sai hyvää odotteluharjoitusta, se oli ensin levoton ja piippasi kun mitään ei tapahtunut, mutta asettui sitten makuulle. Kunhan juttelutuokio oli ohi, jatkoimme hommia vasemmalle. Seuraava maalimies ei ollut niin pitkällä, mutta vaikeassa paikassa kallion takana. Tässä kävi jotain härdelliä. Vea haki rullan, mutta pudotti sen kallion päälle, jäi pyöriskelemään ja palasi lopulta ilman rullaa.
No, edes parhaat ei onnistu ihan joka kerta, kunhan lopulta päästiin maalimiehen luo, sai Vea kuitenkin kehuja ja nakkia.

Kolmas maalimies oli taas oikealla. Tämä kerta meni hyvin ja tällä kertaa Vea toi melkein täydellisesti rullan käteenkin, paljon iloista leikkiä, jonka jälkeen suora ja hyvä näyttö. Tällä kertaa tosin ohjaaja lähmi väärän käskyn ja omasta hämmennyksestään irrotti liinastakin...
Neljäs näkölähtö samasta kohdasta keskilinjaa, mutta paksuun ryteikköön. Käytettiin samaa maalimiestä, hetsattiin ihan vähän rullalla. En käskenyt Veaa istumaan, mutta se itse tajusi heti maalimiehen käännyttyä sulkea suunsa ja tuijotti hiljaa lähtösuuntaan. Tosi nopeaa ja tarkkaa etsimistyötä, palauttaessa meinasi lähteä kaartamaan oikealle, mutta huikkasin oikeaan suuntaan. Mutkaa lukuunottamatta paras rullantuonti tähän mennessä. Tällä kertaa en myöskään sanonut väärää käskyä ja pysyin jälleen liinassa, vaikka juoksu oli vaikeampaa kuin ensimmäisellä näytöllä (naarmut naamassa ei paljon kirvele!). Keskilinjalle paluun jälkeen Vealta liivit pois ja kaikilta kehuja ja rapsutuksia. Heiluvahäntäinen sakumakkara kävi avoimesti moikkaamassa ihania metsästä mukaan kerättyjä ihmisiä, juoksi rapakkoon ja oli erittäin tyytyväisenoloinen itseensä. Niin oli varmasti ohjaajakin, ylipäätään tosi hyvä fiilis noista treeneistä!

Ei pysy kiinni!

AGILITY
Samaan aikaan kun omistaja istui kuusentaimen alla metsässä, Oma kävi toisen ohjaajansa kanssa Espoossa mölliagissa. Sijoitusta ei sattunut, mutta eipä ole kaukana enää tuokaan! Ensimmäisellä kierroksella Omalla näytti olevan melkoisesti pöllöenergiaa, jota riitti sitten kontaktilla hölmöilyyn ja tästä tuli hylly. Toisella kierroksella 15vp, hieno aika ja olivatpahan kymmenen parhaan joukossa.
Tulimme videoita katsottuamme lopputulokseen, että treeneihin putkiin irtoaminen ja kontaktit.

Mökillä

 Lauantaina ihmisväki lähti Hämeenlinnaan häihin, joten koirat jaettiin ympäri Suomea. Nika lähti isoäitini luo, sinne olisi päässyt myös Oma, mutta sille löytyikin muitakin innokkaita (koiraa harkitsevia) hoitajia. En usko, että Nikaa harmitti pätkääkään saada hetken aikaa kaikki huomio itselleen. Vea puolestaan lähti Ykän kanssa mökille. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Vea oli hoidossa työpäivää pidempään, mutta eipä siellä mökkeillessä mitään ongelmia ollut. Koirat uivat, juoksivat, söivät luita, uivat, samosivat ruovikkoa, uivat, kävivät pitkällä lenkillä metsässä ja uivat. Kun tulimme mökille ennen aamuyhtä, oli vastassa iloisia ja väsyneitä koiria. Tämän päivän vietimme vielä aurinkoisesta päivästä nauttien, uimme vähän lisää ja nyt kotiin palattua onkin aika hiljaista. Saa nähdä nouseeko kukaan edes seisomaan kun aletaan puhua agilitytreeneistä.