Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa alkaa
huhtikuussa 2013 tutkimus, jossa verrataan kintereiltään terveiden
shetlanninlammaskoirien kantaluun rakennetta kinnerongelmista kärsivien
shetlanninlammaskoirien kantaluuhun. Tutkimuksessa kartoitetaan myös
kantaluun rakennetta suomalaisessa shetlanninlammaskoirapopulaatiossa.
Tutkimukseen haetaan sekä kintereiltään terveitä että kinnerongelmista kärsiviä shetlanninlammaskoiria.
- Shetlanninlammaskoirat ry:n ilmoitus
--
Lainauksissa olevat tekstit sairaalalta saamiani ohjeita.
Askelvoimalevytutkimus
"Askelvoimalevy on noin 25cm*40cm kokoinen maahan upotettu levy, jonka sivuilla on kaksi puomia. Levy mittaa koiran jalan maahan kohdistamia erisuuntaisia voimia yhden askelen aikana. Puomeissa on sensoreita, jotka mittaavat koiran etenemisvauhtia. Koira etenee käytävällä ravissa, kuten yllä kuvattuna omistajan ohjaamana, juosten yhdessä vaiheessa levyn yli, ja sen ympärille kasattujen puomien välistä. Myös nämä suoritukset aloitetaan mittaajan merkistä, ja tehdään molempiin suntiin.
Koiran ravatessa, levylle tulisi osua vain kaksi saman puolen jalkaa kerrallaan. Lisäksi koiran tulee edetä määrättyä vauhtia, ja kaikkien sen suoritusten tulee olla 0,4m/s tarkkuudella saman vauhtisia. Myöskään kiihtyvyyttä tai jarruttavuutta ei saa olla kuin korkeintaan 0,5m/s. Eli tiukkojen suoritusvaatimusten vuoksi joudutaan usein tekemään useita toistoja; kannattaa varautua asianmukaisesti (ei korkokenkiä ja koiralla esim. näyttelyremmi jos on siinä tottunut ravaamaan hallitusti), toistoja voi tulla useita kymmeniä."
Nika pääsi tähän tutkimukseen ensin, lattialla oli "kehikko", josta pääsi juoksemaan läpi. Vaakapuomeissa koiran juoksun suuntaisesti oli kolme kameraa, jotka asetettiin kyynärän tasolle. Kamerat mittasivat, että vauhti pysyy tasaisena. Keskellä lattiaa oli mattoon leikattu neliö, jonka alla oli testilevy. Juoksuttaessa koiraa tarkkailimme osuuko se levyyn vasemmalla vai oikealla jalalla. Kunnolliseen lukemaan tarvittiin tasaisella ravilla kahden jalan osuma. Nikalla vasemman jalan osumat saatiin nopeasti, mutta oikeaa metsästettiin hetki. Periaatteessa puoli koiranmittaa siirtymällä jalan olisi pitänyt vaihtua, mutta siirrypä itse tarkat puoli sheltinmittaa...
Kehikko oli Nikalle täysin fine, se otti ylipäätään koko homman erittäin lungisti. Pelkäsin shelttien tuijottavan minua ajatellen homman olevan seuruuliike, mutta otin hihnasta näyttelyotteen ja hyvin meni. Oma piti kehikkoa ensin agiesteenä ja loikkasi ulos, mutta täsmennettyäni mitä tehdään, koira juoksi asiallisesti. Omalla metsästettiin puolestaan oikean jalan kosketuksia!
Alustaherkälle koirallekaan testin ei pitäisi olla vaikea, mittausalue kun oli tosiaan naamioitu kokonaan matolla. Hihnassa vain täytyy osata ravata.
Askelvoimamattotutkimus
"Askelvoimamatto on n.10merin pituinen ohut matto, jossa on kymmeniä tuhansia pieniä sensoreita, jotka mittaavat koiran liikkumista. Matto tallentaa kaikki koiran askelet joita se matolla ottaa, ja laskee sitten näistä askelista mm. sitä, kuinka kauan kukin jalka on keskimääräisesti maassa askelen aikana, sekä kuinka paljon painetta kullakin jalalla on, kun se on maassa. Matto vertailee koiran etu ja takaosaa, vasenta ja oikeaa puolta keskenään. Se myös vertailee jokaista jalkaa suhteessa sen peräkkäiseen, rinnakkaiseen ja ristikkäiseen jalkaan.
Omistaja taluttaa koiraa, itse maton ulkopuolella, siihen koskematta. Koiran tulisi ravata mahdollisimman rennosti tasaisella vauhdilla koko matkan maton yli. Omistajan tulisi välttää vahvaa kontaktia koiraan (ei seuraamista), eikä leluja tai makupaloja tule käyttää, tai taluttimesta vetää koiraa; nämä kaikki vaikuttavat hyvin herkän maton tuloksiin. Sisätiloissa omistajan kannattaa kävellä ripeästi, ei juosta. Koirakko lähtee liikkeelle mittaajan merkistä, suorituksen jälkeen odottaa maton toisessa päässä, ja taas merkistä palaa samaa reittiä, eli mittaus suoritetaan molempiin suuntiin. Kerätään 3-5 onnistunutta suoritusta."
Tämä ja edellinen testi tehtiin samalla paikalla ja itse asiassa heti putkeen, eli Nika ekana heti tässäkin. Toiseen suuntaan juoksimme edellisen kehikon läpi ja suoraa eteenpäin, toiseen suuntaan kehikkoa kohti. Nikaa ei enää kehikot kiinnostaneet, joten siihen suuntaan koira teki tiukan väistöliikkeen ja puikkasi ulkopuolelle. Testialue kuitenkin loppui tähän ja suoraa liikettä saatiin tarpeeksi, joten koira sai koikkelehtimisensa anteeksi.
Omalla homma meni vielä ongelmattomammin, ensimmäisen kerran laukkaanpyrähtämisen jälkeen se ravasi oikein rutiinilla.
Staattisen painonvarauksen tutkimus
"Mitataan painonvarauksen symmetriaa takajalkojen välillä koiran seistessä. Tehdään kolme mittausta joiden keskiarvo tallennetaan.
Koira asetetaan seisomaan takaraajat kumpikin omille puntareilleen, eturaajat vastaavan korkuiselle korokkeelle. Koiran tulisi seistä mahdollisimman suorassa, symmetrisessä asennossa, pääkin suoraan eteenpäin, eikä koiraa saa tukea mistään suorituksen aikana."
Painonvaraus oli Nikasta HIRVEINTÄ koko päivänä! Se veti hännän koipien väliin ja kyykkäsi. Kieltämättä vähän hassua, sillä mitään muuta sen ei tarvinnut tehdä kuin seistä, kun testaaja nosti sen takapään ja asetti takaisin vaaoille... "Seiso"-komennolla, aavistuksenomaisella namirohkaisulla ja kärsivällisyydellä saatiin kuitenkin tulokset. Paperiin kirjattiin "koiraa iljettää".
Omaa ei kiinnostanut, se möllötti minun käsiäni ja vilkaisi kerran mitä takapäässä tapahtuu.
Kinnernivelen PROM (passive range of motion)
Koira kipattiin kyljelleen pöydälle, selkä mittaajaan päin. Mittaaja kulmamittaa käyttäen venytti ja taivutti kintereen ääriasentoihin. Nika vaikutti tyytymättömältä kopeloinnista (kuten aina), muttei liikkunut mihinkään. Molemmilta saatiin sama tulos (muistaakseni asteita oli taivuttaessa 30 ja ojennuksessa 170).
Ontumatutkimus (ELL Mikael Morelius)
Olin handlerina Omalle matolla, joten mukaan tulleet apukäteni hoitivat Nikan osuuden.
Oman kanssa käytiin ensin pihalla juoksemassa kahdesti edestakaisin ja ympyrää molempiin suuntiin. Oma möllötti hetken toista koiraa, mutta pääsi yli moisesta kauhistuksesta. Sisätiloissa, pöydällä ELL kopeloi koiran kauttaaltaan, testasi sen refleksit ja kuunteli sydämen. Oma taisi hieman yllättyä kivuntuntemisen testauksesta, sen verran loukkantunut uikkaus siitä lähti kun lääkäri nipisti anturaa.
Kummaltakaan ei löytynyt mitään poikkeavaa.
Verinäytteet, jotka toimitetaan myös Koiran geenit –tutkimusprojektiin (Hannes Lohi)
Päivän dramaattisin kohta! Verta piti ottaa suhteellisen paljon, sillä näytteitä meni Lohelle, perustutkimuksiin ja pakkaseen. Nikaa pistettiin ensin, mutta hyvistä suonista huolimatta näytteenotossa oli hankaluuksia. Verta ei vain tahtonut tulla - Nika ei luovuta! Luovutimme hetkeksi koiran hermojen säästämiseksi ja otimme Oman näytteet.
Nämä saatiin kerralla, mutta Oman valuessa jatkuvasti alemmas aloin miettiä kannattiko sittenkään vitsailla veren näkemisestä pyörtyvästä koirasta. Rauhallinen kutsuminen ja pieni nipistys mahasta havahduttivat sen verran ettei nyt pöydältä pudonnut.
Näytteenoton jälkeen Oma sai rauhoitteen ja lähti apukäsien kanssa kuviin. Jatkoimme Nikan pistelyä ja lopulta siitäkin sai näytteen! Neulatyyny antoi kuitenkin nopeasti anteeksi koe-eläimenä olon, varsinkin kun se sai uskottavuutta lisäävää pääkallosidettä. Hienoa kärsivällisyyttä se osoitti, nojaten inahtamatta minuun.
Verikokeissa kaikki oli normaalia, Nikan hemoglobiini oli aavistuksen matala, muttei huolestuttava. Meillä on nyt tallessa hyvät vertailuarvot, jos joskus tarvitsee tutkia.
Kintereiden tietokonetomografia
Eli CT, jos se jollekin sanoo enemmän. Koira asetettiin selälleen tyynyjen väliin, sen jalat teipattiin oikeaan asentoon ja kone surrasi kuvat "siivu siivulta" läpi kohteen. Oma oli kuulemma unissaan potkaissut teipit kerran irti, tahallaan, varmasti.
Kintereiden röntgenkuvaus
Nikalla oli röntgenissä hyvät unet, sen jalat vippasivat kuin kovassakin jänisjahdissa. Kunhan saalis oli saatu kiinni kuvattiin kinner kahdessa asennossa.
Kuvien jälkeen sheltit saivat heräämispistokset ja kunhan molemmat olivat tolpillaan, pääsimme kotiin kellimään auringossa.
Ylipäätään tutkimukset olivat mukavat. Päästiin mukaan rodun terveyden edistämiseen, tuli annettua näytteet Lohen tutkimukseen, koirat saivat harjoitusta eläinlääkärissä käynnissä ja tulipahan varmistettua, että kaikki on shelteillä hyvin. Henkilökunta oli ihanaa, eikä käynyt aika tylsäksi, vaikka kävimmekin paikalla kahden koiran kanssa.
Tutkimus tarvitsisi vielä varsinkin kinnersairaita koiria! Kannattaa ottaa yhteyttä ja kysyä voisiko sinunkin koirasi olla avuksi shetlanninlammaskoirien hyväksi tehtävään tutkimukseen.
Kiitos vielä Viikin väelle!
Tutkimukseen haetaan sekä kintereiltään terveitä että kinnerongelmista kärsiviä shetlanninlammaskoiria.
- Shetlanninlammaskoirat ry:n ilmoitus
--
Lainauksissa olevat tekstit sairaalalta saamiani ohjeita.
Askelvoimalevytutkimus
"Askelvoimalevy on noin 25cm*40cm kokoinen maahan upotettu levy, jonka sivuilla on kaksi puomia. Levy mittaa koiran jalan maahan kohdistamia erisuuntaisia voimia yhden askelen aikana. Puomeissa on sensoreita, jotka mittaavat koiran etenemisvauhtia. Koira etenee käytävällä ravissa, kuten yllä kuvattuna omistajan ohjaamana, juosten yhdessä vaiheessa levyn yli, ja sen ympärille kasattujen puomien välistä. Myös nämä suoritukset aloitetaan mittaajan merkistä, ja tehdään molempiin suntiin.
Koiran ravatessa, levylle tulisi osua vain kaksi saman puolen jalkaa kerrallaan. Lisäksi koiran tulee edetä määrättyä vauhtia, ja kaikkien sen suoritusten tulee olla 0,4m/s tarkkuudella saman vauhtisia. Myöskään kiihtyvyyttä tai jarruttavuutta ei saa olla kuin korkeintaan 0,5m/s. Eli tiukkojen suoritusvaatimusten vuoksi joudutaan usein tekemään useita toistoja; kannattaa varautua asianmukaisesti (ei korkokenkiä ja koiralla esim. näyttelyremmi jos on siinä tottunut ravaamaan hallitusti), toistoja voi tulla useita kymmeniä."
Nika pääsi tähän tutkimukseen ensin, lattialla oli "kehikko", josta pääsi juoksemaan läpi. Vaakapuomeissa koiran juoksun suuntaisesti oli kolme kameraa, jotka asetettiin kyynärän tasolle. Kamerat mittasivat, että vauhti pysyy tasaisena. Keskellä lattiaa oli mattoon leikattu neliö, jonka alla oli testilevy. Juoksuttaessa koiraa tarkkailimme osuuko se levyyn vasemmalla vai oikealla jalalla. Kunnolliseen lukemaan tarvittiin tasaisella ravilla kahden jalan osuma. Nikalla vasemman jalan osumat saatiin nopeasti, mutta oikeaa metsästettiin hetki. Periaatteessa puoli koiranmittaa siirtymällä jalan olisi pitänyt vaihtua, mutta siirrypä itse tarkat puoli sheltinmittaa...
Kehikko oli Nikalle täysin fine, se otti ylipäätään koko homman erittäin lungisti. Pelkäsin shelttien tuijottavan minua ajatellen homman olevan seuruuliike, mutta otin hihnasta näyttelyotteen ja hyvin meni. Oma piti kehikkoa ensin agiesteenä ja loikkasi ulos, mutta täsmennettyäni mitä tehdään, koira juoksi asiallisesti. Omalla metsästettiin puolestaan oikean jalan kosketuksia!
Alustaherkälle koirallekaan testin ei pitäisi olla vaikea, mittausalue kun oli tosiaan naamioitu kokonaan matolla. Hihnassa vain täytyy osata ravata.
Askelvoimamattotutkimus
"Askelvoimamatto on n.10merin pituinen ohut matto, jossa on kymmeniä tuhansia pieniä sensoreita, jotka mittaavat koiran liikkumista. Matto tallentaa kaikki koiran askelet joita se matolla ottaa, ja laskee sitten näistä askelista mm. sitä, kuinka kauan kukin jalka on keskimääräisesti maassa askelen aikana, sekä kuinka paljon painetta kullakin jalalla on, kun se on maassa. Matto vertailee koiran etu ja takaosaa, vasenta ja oikeaa puolta keskenään. Se myös vertailee jokaista jalkaa suhteessa sen peräkkäiseen, rinnakkaiseen ja ristikkäiseen jalkaan.
Omistaja taluttaa koiraa, itse maton ulkopuolella, siihen koskematta. Koiran tulisi ravata mahdollisimman rennosti tasaisella vauhdilla koko matkan maton yli. Omistajan tulisi välttää vahvaa kontaktia koiraan (ei seuraamista), eikä leluja tai makupaloja tule käyttää, tai taluttimesta vetää koiraa; nämä kaikki vaikuttavat hyvin herkän maton tuloksiin. Sisätiloissa omistajan kannattaa kävellä ripeästi, ei juosta. Koirakko lähtee liikkeelle mittaajan merkistä, suorituksen jälkeen odottaa maton toisessa päässä, ja taas merkistä palaa samaa reittiä, eli mittaus suoritetaan molempiin suuntiin. Kerätään 3-5 onnistunutta suoritusta."
Tämä ja edellinen testi tehtiin samalla paikalla ja itse asiassa heti putkeen, eli Nika ekana heti tässäkin. Toiseen suuntaan juoksimme edellisen kehikon läpi ja suoraa eteenpäin, toiseen suuntaan kehikkoa kohti. Nikaa ei enää kehikot kiinnostaneet, joten siihen suuntaan koira teki tiukan väistöliikkeen ja puikkasi ulkopuolelle. Testialue kuitenkin loppui tähän ja suoraa liikettä saatiin tarpeeksi, joten koira sai koikkelehtimisensa anteeksi.
Omalla homma meni vielä ongelmattomammin, ensimmäisen kerran laukkaanpyrähtämisen jälkeen se ravasi oikein rutiinilla.
Staattisen painonvarauksen tutkimus
"Mitataan painonvarauksen symmetriaa takajalkojen välillä koiran seistessä. Tehdään kolme mittausta joiden keskiarvo tallennetaan.
Koira asetetaan seisomaan takaraajat kumpikin omille puntareilleen, eturaajat vastaavan korkuiselle korokkeelle. Koiran tulisi seistä mahdollisimman suorassa, symmetrisessä asennossa, pääkin suoraan eteenpäin, eikä koiraa saa tukea mistään suorituksen aikana."
Painonvaraus oli Nikasta HIRVEINTÄ koko päivänä! Se veti hännän koipien väliin ja kyykkäsi. Kieltämättä vähän hassua, sillä mitään muuta sen ei tarvinnut tehdä kuin seistä, kun testaaja nosti sen takapään ja asetti takaisin vaaoille... "Seiso"-komennolla, aavistuksenomaisella namirohkaisulla ja kärsivällisyydellä saatiin kuitenkin tulokset. Paperiin kirjattiin "koiraa iljettää".
Omaa ei kiinnostanut, se möllötti minun käsiäni ja vilkaisi kerran mitä takapäässä tapahtuu.
Kinnernivelen PROM (passive range of motion)
Koira kipattiin kyljelleen pöydälle, selkä mittaajaan päin. Mittaaja kulmamittaa käyttäen venytti ja taivutti kintereen ääriasentoihin. Nika vaikutti tyytymättömältä kopeloinnista (kuten aina), muttei liikkunut mihinkään. Molemmilta saatiin sama tulos (muistaakseni asteita oli taivuttaessa 30 ja ojennuksessa 170).
Ontumatutkimus (ELL Mikael Morelius)
Olin handlerina Omalle matolla, joten mukaan tulleet apukäteni hoitivat Nikan osuuden.
Oman kanssa käytiin ensin pihalla juoksemassa kahdesti edestakaisin ja ympyrää molempiin suuntiin. Oma möllötti hetken toista koiraa, mutta pääsi yli moisesta kauhistuksesta. Sisätiloissa, pöydällä ELL kopeloi koiran kauttaaltaan, testasi sen refleksit ja kuunteli sydämen. Oma taisi hieman yllättyä kivuntuntemisen testauksesta, sen verran loukkantunut uikkaus siitä lähti kun lääkäri nipisti anturaa.
Kummaltakaan ei löytynyt mitään poikkeavaa.
Verinäytteet, jotka toimitetaan myös Koiran geenit –tutkimusprojektiin (Hannes Lohi)
Päivän dramaattisin kohta! Verta piti ottaa suhteellisen paljon, sillä näytteitä meni Lohelle, perustutkimuksiin ja pakkaseen. Nikaa pistettiin ensin, mutta hyvistä suonista huolimatta näytteenotossa oli hankaluuksia. Verta ei vain tahtonut tulla - Nika ei luovuta! Luovutimme hetkeksi koiran hermojen säästämiseksi ja otimme Oman näytteet.
Nämä saatiin kerralla, mutta Oman valuessa jatkuvasti alemmas aloin miettiä kannattiko sittenkään vitsailla veren näkemisestä pyörtyvästä koirasta. Rauhallinen kutsuminen ja pieni nipistys mahasta havahduttivat sen verran ettei nyt pöydältä pudonnut.
Näytteenoton jälkeen Oma sai rauhoitteen ja lähti apukäsien kanssa kuviin. Jatkoimme Nikan pistelyä ja lopulta siitäkin sai näytteen! Neulatyyny antoi kuitenkin nopeasti anteeksi koe-eläimenä olon, varsinkin kun se sai uskottavuutta lisäävää pääkallosidettä. Hienoa kärsivällisyyttä se osoitti, nojaten inahtamatta minuun.
Verikokeissa kaikki oli normaalia, Nikan hemoglobiini oli aavistuksen matala, muttei huolestuttava. Meillä on nyt tallessa hyvät vertailuarvot, jos joskus tarvitsee tutkia.
Kintereiden tietokonetomografia
Eli CT, jos se jollekin sanoo enemmän. Koira asetettiin selälleen tyynyjen väliin, sen jalat teipattiin oikeaan asentoon ja kone surrasi kuvat "siivu siivulta" läpi kohteen. Oma oli kuulemma unissaan potkaissut teipit kerran irti, tahallaan, varmasti.
Kintereiden röntgenkuvaus
Nikalla oli röntgenissä hyvät unet, sen jalat vippasivat kuin kovassakin jänisjahdissa. Kunhan saalis oli saatu kiinni kuvattiin kinner kahdessa asennossa.
Kuvien jälkeen sheltit saivat heräämispistokset ja kunhan molemmat olivat tolpillaan, pääsimme kotiin kellimään auringossa.
 |
| Nika vastaheränneenä |
Ylipäätään tutkimukset olivat mukavat. Päästiin mukaan rodun terveyden edistämiseen, tuli annettua näytteet Lohen tutkimukseen, koirat saivat harjoitusta eläinlääkärissä käynnissä ja tulipahan varmistettua, että kaikki on shelteillä hyvin. Henkilökunta oli ihanaa, eikä käynyt aika tylsäksi, vaikka kävimmekin paikalla kahden koiran kanssa.
Tutkimus tarvitsisi vielä varsinkin kinnersairaita koiria! Kannattaa ottaa yhteyttä ja kysyä voisiko sinunkin koirasi olla avuksi shetlanninlammaskoirien hyväksi tehtävään tutkimukseen.
Kiitos vielä Viikin väelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti