Kaikki kisoihin!

Huhhei, on kisattu taas!

Näin hauskaa meillä on!

Perjantaina oli Espoossa agimöllit. Olin itse työhommissa, enkä päässyt koiria viemään tai katsomaan, mutta lähetin M:n ja ohjaajana toimi Oman kanssa treenaillutkin kaveri. Mukaan lähetettiin Oma JA Nika, mutta tarpeeksi käteistä vain kahteen rataan... Kyl näkee, että jotkut on ensikertaa mukana? Kuulemani mukaan tytsyt olivat alueella hienosti, kunhan Oma oli saanut puhistua hetken kaikille karmeille koirille. Vuorot olivat MEDI-luokan loppupäässä, aika lähellä toisiaan.

Oma oli supernopea ja sillä oli kuulemma hirmu kivaa, mutta jostain syystä kontaktiesteet ja tökkivät. Muurille, A-esteelle ja puomille tuli kielto. Putketkin olisivat voineet houkuttaa enemmän. Näistä koiran töhnimisistä huolimatta yliaikaa oli vain +6sek, joka omasta mielestäni oli tossa tilanteessa aika kiva.
Omalle siis HYL, yliaikaa 6,66sek.

M:lle tuli odotellessa pupu pöksyyn ja Nikan ohjaaminen alkoi kuulemma ajatuksena hirvittää, vaikka Nika nyt tuskin keksii mitään ylimääräisyyksiä. Niinpä Nikakin nakattiin Oman ohjaajalle. Joka ei ole koskaan käsitellytkään Nikaa!
Radan ajaksi häiriönä toimivat M ja Oma kyysättiin mahdollisimman kauas, joten Nikan radasta on vielä vähemmän tarinaa kerrottavana. Kuulemma koira oli vähän katsonut minne äiskä katosi, mutta totellut siitä huolimatta hienosti. Putket kävivät Nikan kohtaloksi, niissä junnaamisesta myös Nikalle HYL, yliaikaa 12,59sek.

Paljon enempää en osannut odottaa tai pelätä ekoista mölleistä, olen tyytyväinen, että molemmat koirat menivät radan. Nika jopa ihan vieraan kuskin kanssa, kielloista selvittiin ja kuulemma kaikilla oli kivaa. Kuskikin haluaa mennä vielä uudestaan, joka nyt kertoo ehkä jotain hänestä...
Eiköhän meitä kuitenkin agimölleissä vielä nähdä, joku päivä ehkä jopa itse uskaltaudun ohjaamaan koiraa.

Lauantaina Ykä ja Nika lepuuttelivat päitä ja raajoja sunnuntain tokokoetta varten, joten keräsimme Merlin-manssin, Laeka-huskyn, Oman ja Vean ja lähdimme peltoilemaan. Hauskaa tuntui olevan ja hyvä niin!

Sunnuntaina suuntasimme "aikuisten koirien" kanssa Tuomarinkartanoon Collieyhdistyksen järkkäämiin tokokokeisiin. Nika oli nyt kolmatta kertaa ALO:ssa, tuomarina tällä kertaa Harri Laisi.
Sää oli kakka, satoi vuorotellen tihuttaen tai kaatamalla, sekä tuuli. Aurinko pilkahteli yksilöliikkeiden aikaan, mutta paikkamakuu oltiin kaatosateessa.
 
Luoksepäästävyys 10. Nika liikkui hieman tuomaria kohti, muttei puhissut tai nostanut takapuolta. Iloinen yllätys, sillä juoksutarkastuksessa narttu ei ollut kovin innoissaan takapuolta hörkkivästä vieraasta miehestä.
Paikkamakuu, 0. Paikkamakuussa Nikalla oli vierustovereina bretoni ja göötti. Olin ensin ollut eniten huolissani hirveästä sateesta, mutta näin Nikan makaavan varmanoloisesti ja rauhoituin. Sitten bretoni alkoi ryömiä kohti. Puolitoista minuuttia Nika kesti toista koiraa, se oli selvästi paineistunut ja siirtyi makaamaan koiraa vastakkaiselle lonkalle mahd. kauas. Kun bretoni jatkoi kohti kääntymistä, Nika nousi istumaan. 1min 45sek bretoni oli kohtisuoraan Nikaa päin ja oli lähdössä kohti, kun omalla koiralla loppui pinna ja se juoksi komentamaan. Mukaan lähti myös kolmas koira, neljäs pysyi paikallaan. Samalla sekunnilla huudettiin "aika"...
Tuomari näki, ettei tilanteessa ollut kohtuutonta häiriötä, joten ei uusittu. Harmittaa.


Paikkamakuun jälkeen peli oli melkoisen menetetty, ensin kiukutti, mutta eipä sille enää mitään mahtanut. Sain Nikan ja oman fiilikseni nostettua takaisin ylös ja vaikka seuruutuksissa vire oli vielä vähän lössähtänyt, se parani koko ajan loppua kohti.
Seuraaminen taluttimessa, 7½. Ihan okei, perusasentoihin pysähtyessä hölähti jonnekin, mutta korjasi itse joka kerta (joskin vähän vinoon). Tuomari puhui laajoista kaarista, mutta mitä nyt katson videolta, niin käännökset olivat kyllä ilman talutinta hämärämmät. Noh.
Seuraaminen taluttimetta, 8. Ensimmäinen vasemmalle kääntyminen... missä mun koira on ja mitä se tekee? Tuon härdellin jälkeen ihan ok, mitä nyt ohjaaja ei ilmeisesti osaa enää juosta. Ja unohtaa koiransa käännöksiin. Viime seuraamiskatastrofin jälkeen olen kuitenkin loppujen lopuksi molempiin seuruutuksiin tyytyväinen, viilataan hyvällä vireellä, kyllä tuo tästä taas.
Liikkeestä maahan, 10. Hyvä, ei valitettavaa. Kurkkasin olan yli, hyi minä...
Luoksetulo, 10. Hyvä tämäkin.
Liikkeestä seisominen, 9. Ennakoi pysäytyksen, joten seurasi takana. Muuten hyvä.
Estehyppy, 9. Nika. Olis. Halunnut. Hypätä. Jo! Eli nyki ennen käskynantoa, pahastikin. Olis kerran lähtenyt ennen kuin sanoin "valmis" ja toisen kerran just kun sanoin "valmis"... En tiedä tuliko pisteenmenetys siitä, vai Nikan otettua esteen takana sivuaskeleen. En kuitenkaan antanut kaksoiskäskyä, koska tiesin ettei se askelta enempää liiku.
Kokonaisvaikutus, 8. Kehuja tuli, että hieno koira. Tuomari pahoitteli paikkamakuun välikohtausta, joka nyt on itselläkin se ainoa asia joka harmittaa. Kommenttia seuraamisen höntsäilyistä, muut liikkeet vaikuttivat kuulemma valmiilta (ja olisivathan ne).
Pisteet 151p, ALO2, eli ykkösen metsästys jatkuu yhä.

Kyllä me vielä saadaan ALO-kisa, jossa naapuri ei tuu päin tai lähe jonnekin! Nyt treenin alle tulevat paikkamakuu hirveillä häiriöillä, johon otan avuksi kaikki tutut koirat. Tämän lisäksi jatketaan seuraamisen virittelyä ja AGI-treenien yhteydessä pitää katsoa, ettei yhtään ennakoida lähtöjä.

Sunnuntai-iltana vielä Vean ja Oman kanssa agihallille. Saivat ensin juosta irti Luna-bullin ja Merlinin kanssa, jonka jälkeen rakennettiin ilmeisesti vähän helpotettu versio perjantain mölliradasta. Kävin ennen rataa naksun ja Oman kanssa viereisellä kentällä ottamassa kontaktiesteitä. Naksua kontaktille pysähtymisestä, siitä jatkamisesta ja vielä lopussa hidastamisesta. Alkoi sujua kivasti. Otettiin myös putkia ja kontaktiesteitä vähän eri lähetyskulmista naksun kanssa.
Tämän jälkeen rata meni ihan kivasti. Jotain putkihuusaamista ja joku ohijuoksu, mutta vika rata näytti jo hienolta.


Vea meni muutamia esteitä yksittäisinä tehtävinä M:n kanssa. Se on aika kädessä kiinni nyt, joten vaihdetaan agiin palkkaustapaa, ettei hyppää selättömänä. Vealla on hauska tekemisen ilo, eikä sen kanssa edelleenkään oteta hommaa kovin vakavasti. Agility on vielä "temppuja", ei ratoja.


Lopuksi koirat saivat taas päästellä paineita pihalla, Luna ja Vea jakoivat narupallon ja juoksivat poski poskea vasten pitkin pihamaata. Hömpät. Otettiin harjoituksena vielä paikkamakuu neljän koiran kesken. M Oman kanssa ja minä Vean. Molemmat koirat kestivät häiriön tosi hienosti, Vea ei noussut, vaikka ihana bullikaveri pyräytti juoksuun ja meni aivan sen vierestä. Kävin välillä palkkaamassa ja lopetettiin ihan lyhyellä seuruutuksella.

Oikealla rapanaama Vea kokeilee harmaana olemista!