Tottiskuvia!

  

 

 Jes! Nämä ovat niin harvinaista herkkua, että nyt oikein rytäkällä kuvia peliin! Tottiskuvia siis Veasta, nämä on otettu kurssilla, jossa koirat treenaavat yksitellen. Tämän viikottaisen treenin lisäksihän meillä on vielä tämän kuun ajan hallitottista ryhmässä ja tänään alkaakin myös ulkotoko. Kevään treenisulkeiset siis jatkuvat ja eilen tuntui kyllä siltä, että kyllä sitä välillä kannattaa roudata paleleva takapuolensa kentälle, vaikka lupaavan keväänalun jälkeen satanut lumi vähän ketuttaisikin. Lauantaina olimme sisätreeneissä, jotka nekin menivät aika kivasti, sunnuntaina Vealla oli kuitenkin sikakiva tekemisen meininki!

Seuruutuksessa haettiin vähän malttia. Pari askelta - pysähdys - pari askelta - pysähdys. Vea sai palkan vasta kun liikkeellelähtö oli reipas, mutta ilman keulimista tai ääntä. Tämä oli sopivan haastava harjoitus heti treenikerran alkuun, sillä Veasta saattaa helposti lähteä pieni ujellus ensimmäisten liikkeiden ajan. Nyt koira tarjosi kivaa seuraamista ja oikein odotti, että jokojokojoko se pallo tulee. Kouluttaja kyllä huomautti ja kyllä kuvistakin näkee, että ohjaaja voisi koettaa nostaa sen leuan ylös edes välillä...

Vähän "halittelua" liikkeiden välillä!

 Jättöliikkeistä otettiin vain yksi liikkeestä istuminen, nuo ovat Vealla varmat ja keskityttiin vähän muihin juttuihin. Pitkää luoksetuloa ei otettu myöskään tällä kertaa, vaan keskityttiin vain päätösvaiheeseen. Leikittäessä käskin koiran maahan tai istumaan, jossa pyysin irrottamaan pallon. Vea jäi kivalla jännitteellä paikalleen, kun itse peruutin muutaman askeleen ja kutsuin luokse. Oli niin kivaa, että edestä sivulletulossa piti tehdä jopa yksi holskuloikka!

 Lauantain hallitottiksessa teemanamme oli ollut nouto, saatiin siihen vähän uusia vinkkejä, joita nyt kokeiltiin sunnuntainakin. Vea hakee nyt vähän aikaa juuttipehmustettua kapulaa, jotta sen otteen saisi vähän rauhallisemmaksi. Juutti on koiran mielestä hauskempi kuin puukapula ja sen kanssa Vea "kestää" vähän enemmän korjaamista. Tällä kertaa koiraa ei otettu käskyn alle kapulaa heittäessä, vaan pidin pannasta kiinni nakatessa. Kun kapula laskeutui, pyysin koiran istumaan ja kontaktista lähetys kapulalle.

Ensimmäinen nouto meni vähän koiralla leikiksi, mutta se toi kuitenkin pienellä kannustuksella suoraan eteen. Vea tuppaa ottamaan kapulan liian taakse suuhun ja alkaa sitten herkästi mälväämään. Se ei kuitenkaan pudota kapulaa, joten koiran tullessa eteen rauhoitin sitä hieman ja korjasin kapulan asennon suussa. Tämän jälkeen kapulan poisotto ilman hätikointiä.

Toinen nouto oli asiallisempi, yhä Vea vei ja toi laukalla, mutta ilman tättähäärämäisiä loikkia ja kapulannakkelua. Eteentulossa taas vähän käsiapua. Kapulan poisoton jälkeen palkka tulee takin rinnusten sisältä ja niin, että astun itse reilusti taaksepäin palkatessa. Näin Veakin tuo kapulan tiiviimmin.

 Viimeinen nouto oli kaikista kivoin. Koiran pitoasento oli parempi, se tuli suoraan eteen ja se rauhoitti suun vain pienellä avulla. Ohjaajakin muisti olla kiirehtimättä ja otti kapulan rauhallisesti pois!

 Telineistä otettiin tänään hyppyä ja A-estettä vähän matalampina versioina. Ensimmäisestä ei valitettavasti sattunut kuvaa, mutta jälkimmäisestä sentään. Vea hyppää edelleen kivalla ja ilmavalla tekniikalla ja siitä hyppääminen on sikahauskaa. Teimme esteitä niin, että jätin koiran niiden toiselle puolelle, kiersin itse esteen taa ja kutsuin siitä luokse. Hyvin meni molempiin suuntiin ja malttoi silti tehdä hyvät eteentulot.

 

 Eteenlähetyksessä koira jäi maahan odottamaan kun vein itse pallon kauemmas. Virittäessä Vea kyllä tuntui olevan hollilla, katseli oikeaan suuntaan ja kiinnostui, mutta seuruutuksen jälkeen pallo oli kuitenkin vähän hukassa. Pienen kaaren kautta Vea bongasi palkan, tästä vapautus ja pääsi leikkimään. Hangessa emme ottaneet nyt paikkamakuuta, mutta lauantain hallitottiksessa tosi pätevä 5min paikkamakuu ryhmässä! Etäisyyttä oli koko hallin matka ja häiriönä vähän kouluttajan käveleskelyä ja ovenpaukuttelua. Tosi hienosti pysyi hiljaa ja tarkkana.

 

Nikan kanssa ollaan jatkettu tokoliikkeiden  treenailua aina hallitreenien yhteydessä ja vähän kotosalla. Tehoharjoittelussa ovat olleet kaukot, jotka näyttävät vähän paremmilta. Nika vaihtaa varmemmin ja apulaudan kanssa se ei etene. Jännityksellä kuitenkin katson, että meneekö koira kuinka monta metriä ilman apulautaa... Jättöliikkeet alkavat olla jälleen selvää kauraa, hypyssä toivoisin yhä, että Nika istuisi edes vähän kauemmas esteestä. Se kuitenkin pääsee tukea ottamatta yli myös takaisinpäin, joten en lähde korjaamaan liikettä kovin radikaalisti. Korkeintaan siirrän palkkauspaikkaa vähän kauemmas esteestä. Paikkamakuut ovat myös olleet hyvänlaiset, tosin ajoittain koirasta lähtee taas piipitystä. Toivottavasti vain häiriön vuoksi, sillä treenattu on vain niin, että muut tekevät samalla ympärillä muuta omien koiriensa kanssa.

Paimentamaankin päästään taas kuun lopussa, ehkä sitten kevään edetessä ja ainakin tästä seuraavasta tokokokeesta selvinneenä useammin taas.

Oma  pääsi taas hyppäämään sunnuntai-iltana omatoimivuorolla. Emme tällä kertaa tehneet rataa, vaan kävimme läpi yksittäisiä esteitä. Pussi on täysin ongelmaton, samoin puomi. Kepitkin alkavat olla yhä vain varmemmat ja nyt niille uskaltaa lähettää ja aika kivoistakin kulmista. Toki virheitä sattuu edelleen ensimmäisen välin haussa (ja vauhdinsäätelyssä, kun en ehdi hidastaa koiraa ja se tykittää jo ohi koko kepeistä...), mutta itse alan olla aika hyvillä mielin kys. esteestä. Keinu on vielä murheenkryynimme, se jännittää Omaa ja koira suorittaakin esteen hiiiiirveän hitaaasti. Tähän tarvittaisiin varmaan joltain ihan apuakin, mutta toistaiseksi olen tehnyt keinua vähän helpotettuna apupöydän kanssa ja antanut koiran itse tajuta, mistä se palkan saa.

Tehtiin radalle myös viiden esteen innari, jonka Oma hyppäsi tosi hienosti ja maltilla. Välit olivat aavistuksen pitkät, jotta saataisiin sheltti venyttämään itseään, mutta ei ne lopulta olleet Omalle mikään ongelma. Hieno agisheltti!

Tuleeko jo kevät?

Tällä kuvalla toivottelimme hyvää ystävänpäivää, myöhäiset toivotukset vielä blogin lukijoille!

Talvi taisi mennä yhtä vauhdilla kuin tulikin. Kelkkaa päästiin vetämään vain pariin otteeseen ja nyt ei taas ole lunta löydettävissä mistään, kohta varmaan täytyy tyytyä taas pyöräkyyteihin. Vähän saatiin kuitenkin kuvamateriaaliakin meidän hienosta valjakosta, kun kävimme Tuomarinkylässä vetelemässä pieniä matkoja ihan valokuvausmielessä. Nikalla on nyt vähän paussia paimennuksesta, mutta eiköhän homma ensi kuussa taas jatku. Sen sijaan pitäisi panostaa tokohommiin, jos mielin joskus päästä ihan kokeeseen asti taas. Vähän jo soiteltiinkin, mutta tämän kuun kokeet menivät harmi kyllä täyteen ennen kuin päästiin linjoille. Ehkä ensi kuussa tärppäisi.
AVO:n liikkeet ovatkin Nikalla jo suht hyvin hallussa, seuruutus pitäisi saada taas vähän hauskemmaksi (koira kulkee mukana kyllä kuuliaisesti, mutta verrattuna vaikka Veaan on homma melko matkustamista) ja kaukot varmemmiksi. Hyppy, nouto ja luoksetulo ovat yleensä helppoa kauraa, liikkeestä maahanmeno ja seisominen onnistuvat liki aina treeneissä. AVO:ssa ei (toivottavasti) myöskään tarvitse ohjaajan enää stressata siitä uiko naapuri paikkamakuussa liiveihin.

Vean kanssa jännitysjutut menevät hyvää vauhtia hyvään suuntaan. Itse asiassa kun sakua ei enää jännitä niin kamalasti, koko lauma tuntuu taas rennommalta sekä arkielämässä, että treeneihin mennessä. Vieraan koiran tuuskahtaminen suoraan naaman eteen saattaa säikäyttää, mutta tiedän hyvin mitä itse teen ja tilanteista päästään nopeasti yli. Treeneissä Vean häiriönottaminen on siedettävää, mutta harmillista. Toivon kuitenkin, että sitkeä treenaaminen auttaa lopunkin kangertelun yli.

TOTTIS
Tottista treenataan yhä sisällä ja ulkona. Sisätreenit ovat nyt 2h mittaiset, joissa joka treeneissä on yksittäin harjoiteltava teema, aikaa pitää vähän paussia ja treenata muita juttuja "itsenäisesti" (ei siellä mitään itsenäisesti pääse tekemään, meidän kouluttajalla on silmät selässäkin). Ensimmäinen teema oli paikkamakuu, tässä treenattiin Vealle jännitettä, jotta se seuraisi tiukasti minua mahdollisimman pitkään ja paljon. Pallopalkka ja erilaisia palkitsemistapoja (palkka jo kun kävelen poispäin koirasta, etupalkka viereltä, palkka kun seison kaukana), jotta koira ei voi ennakoida ja joutuu pysymään skarppina. Toimi, paikkamakuu pysyi rentona ja varmana, mutta Vea oli skarpimpi. Toisena teemana oli seuruutus, jossa keskityttiin suoruuteen ja vaatimiseen. Paljon käännöksiä, täyskäännösten jälkeen heti pysähdys, jossa korjaus jos edistää. Hyvä fiilis, vietit ylös ja iloiset palkkaamiset. Lyhyet leikit, mutta useammin. Viime viikonloppuna keskityttiin jättöliikkeisiin, joita tehtiin BH:n omaisesti (perusasennon kautta, luoksetulon kanssa) ja tokoliikkeinä (suoraan liikkeestä, vierelle palaten). Nämä ovat Vealle hirmu varmoja, istumiset ja maahanmenot ovat nopeita ja iloisia, jälleen palkka tuli vähän eri kohtaa liikettä, jotta tarkkailisi skarppina myös kun käveln poispäin. Seisomista ei otettu, mutta voisin alkaa taas treenata sitä, jos kävisin omaksi iloksi pyörähtämässä kesällä Vean kanssa myös jonkun kokeen tokossa.

Itsenäisesti olemme treenanneet mm. hyppyä, noutoa ja kaukokäskyjä - sekä tietenkin temppuja, joilla vähän lämppäillään ja jäähdytellään. Eteenlähetyksissä "maahan"-käsky ennen pallopalkkaa menee nyt kuuleville korville ja hienosti pysähtyykin. Ykästä Vea ottaa hieman häiriötä, jos sen kanssa telmutaan palloleikkejä tai muuta hirmuihanaa palkkaa, saattaa Vea koettaa josko saisi eteenlähetyksen sijaan mennä sinne.

AGILITY
Sunnuntaisin pidetyn agilitykurssin viimeinen kerta oli viime viikonloppuna ja nyt Omalta ollaan nähty jo kelvollisia keinuja, sekä täysiä keppejä molempiin suuntiin hienoilla lähetyksillä. On ihmeellistä, miten jossain asiassa tuntuu junnaavan viikkotolkulla ja sitten se vain naksahtaa paikoilleen kuin mitään ongelmaa ei olisi ikinä ollutkaan. Omalla on hyvä fiilis agikentällä ja vaikka siitä joskus lähtee ääntä kun suoritetaan, olen tyytyväinen ettei se kilju ja höyryä päättömästi, vaan keskittyy. Vauhti ei vähene ja saankin olla itse aika tarkkana ohjauskuvioissa, etten juokse koiran eteen ja ehdin ohjaamaan varmasti ennen kuin Oma meni jo. Useimmiten jos tulee virheitä, ne tulee koska en vain ehtinyt antamaan käskyjä tai näyttämään suuntaa. Tyytyväinen olen kuitenkin esimerkiksi viikko sitten tehtyyn valssitreeniin, jossa Oma alkoi oikeasti seuraamaan mitä sille näytän ja piti hienosti suunnat.
Ei kai auta kuin alkaa katsoa kisoja, joskus ne virallisetkin on kai korkattava.

Eteenpäin

Harrastaminen jatkuu ja treenejä riittää - lumikin tuli! Kummaa, miten kovasti mesosin pitäväni alkuvuodesta vähän taukoa, mutta viime kuun lopussa näimme mm. kolmen päivän putken, jossa oli kahdet tottistreenit, paimennustreenit ja agility. Helmikuun viikonloput näyttävät myös hyvin täysiltä ja tämän lisäksihän on sitten niitä arki-iltojen treenejä, metsässä ulkoiluttamista ja kicksparkin potkimista. Pyöräilykelit loppuivat ja ollaan tehty Vean kanssa lyhyehköjä lenkkejä kelkan edessä. Ideana on tarjota vähän erilaisia liikuntamuotoja, ilman liiallista kropan rasitusta. Helpossa maastossa se on saanut vetää yksin tai Nikan kanssa, minun vähän auttaessa kelkkaa potkien ja raskaammissa paikoissa Ykä on tullut vetoavuksi. Ykä on kuitenkin virallisesti selän vuoksi poissa vetohommista, joten se lähinnä tsempittää kelkan rinnalla juoksevan kirittäjän kanssa. Jos opettelisi itse taas hiihtämään, voisi sitäkin koettaa järven jäällä harrastaa.

VEA
Vea on toiminut tosi kivasti tottistreeneissä viime aikoina. Sillä riittää intoa ja siltä pystyy vaatimaan vähän tarkempia suorituksia. Nouto alkaa näyttää jo ihan kokonaiselta liikkeeltä ja hyppynoutoakin ollaan tehty (tokokorkuisella esteellä), eteenlähetykset ovat myös hyvällä mallilla. Maahanmenoissa/paikkamakuissa on ulkokentällä pitänyt antaa vähän armoa ajan kanssa, mutta sisähallissa nekin menevät oikein hienosti. Isoin ongelma tällä hetkellä on, että Vea ottaa yhä ison häiriön muista koirista. Se ei haittaa käskyn alla ollessa tai tehdessä liikkeitä minun lähelläni. Seuruutuksessa voimme ohittaa toisen niin, että koirien kyljet miltei hipovat ja Vea korkeintaan katkaisee kontaktin vilkaistakseen mikä ohi meni. Epävarmuus näkyy enemmän kaukana työskentelyssä ja ilman käskyä kulkiessa. Jos Veaa lähettäessä tai luo kutsuessa jossain "matkalla" on koira, Vea tekee tarpettoman ison kaaren tai pahimmassa tapauksessa alkaa sijaistoimintona keksiä jotain omiaan (viime treeneissä juoksi täysin viistoon ruutumerkkejä haistelemaan). Lenkillä jos antaisin Vean tehdä mitä se mielii, se helposti jäisi tuijottamaan ja alkaisi mitä varmimmin haukkumaan vastaantulijalle. Veaa pelottavat muut koirat.
Jäimme juttelemaan asiasta kouluttajan kanssa ja lopulta asian analysoimiseen meni hyvä tovi treenien jälkeen, mitään minun silmääni koiraa suuresti järkyttävää ei sen pentuajassa ole tapahtunut. Ei mitään hyökkäyksiä tai vastaavia. Vea oli kuitenkin vähän epävarma pentu tietynnäköisiä koiria kohtaan ja, jälkikäteen ajateltuna, ehkä minun olisi pitänyt olla vielä suojelevaisempi sitä kohtaan ja antaa sen kasvattaa luonnettaan rauhassa. Vaikka Vea tulee toimeen kaikenlaisten koirien kanssa, se ei ole mikään neiti itsevarmuus, ei lähellekään sitä. Toki Vea on täysin kehitysvaiheessa yhä, ei se yksivuotiaana ole luonteen puolesta mikään valmis paketti. Pelottavanoloisia koiria se lähestyy usein haukkuen, vähän mitatakseen mitä on vastassa. Vasta tämän alkurituaalin jälkeen voi leikkiä. Tuttujen ja ei-pelottavien koirien kanssa Vea leikkii yleensä oikeastaan ääneti.
Otimme vähän harjoitusta aiheesta kouluttajan koirien avulla ja sain paljon hyviä vinkkejä ja apuja. Vean kanssa avaimet ovat - eivät kovinkaan yllättäen - hallinnassa. Sitä jännittää, mutta en saa antaa sen arki- tai koulutustilanteissa velloa tunteessaan, vaan sen on keskityttävä rauhassa olemiseen. Koska varovaisuudesta on tullut tapa, minun pitää nyt saada näytettyä Vealle, että "ei tässä tapahdu mitään, vaikket reagoisikaan". Kun saadaan aikaiseksi tarpeeksi toistoja vaarattomista koirankohtaamisista, Vea luultavasti myös aidosti ymmärtää, ettei se ole vaarassa. Sinänsähän tämä ei ole minulle uutta. Olen käynyt ihan saman Nikan kanssa läpi, sillä erotuksella, että söpö shelttini oli nuorena tolkuton remmirähjä. Vean kanssa vain vaaditaan vielä enemmän johdonmukaisuutta ja "asennetta", jotta ihan aidosti saisin tilanteen haltuun. Olen tosi tyytyväinen, että asia tuli käsiteltyä rauhassa ja saatiin tehtyä vähän harjoituksiakin siihen liittyen. Nyt voin panostaa kaksi lomaviikkoani kunnolla Veaan, jotta saadaan harjoitusta aloitettua vähän käytäntöönkin.

OMA
Agilitytreenaus jatkuu, viime treeneissä otettiin erikoisesteistä pöytää, pussia ja rengasta, joista kaikki sujuivat oikeastaan tosi hyvin. Pussi ensimmäisen kerran yksittäisenä esteenä pienellä avulla, mutta koska Oma ei ollut raskaasta kankaasta moksiskaan, sai se mennä seuraavat kerrat ilman apua. Rata mentiin vauhdilla ja itse olen kaikkein ylpein kepeistä. 12 kappaletta minulle vaikeammalta puolelta ohjattuna virheettä - jes! Yhä on kovasti puheenaiheena Omalle lisenssi, mutta kukas tulisi pitämään kädestä, kun menen ekoihin kisoihin?
Oma myös harjoittelee rally-tokoa, jossa nyt teemana ovat perusasento ja eteentulo paremmiksi naksuttelemalla. Kaikki liikkeet Omalta oikeastaan sujuvat ja ollaan harjoiteltu nyt yhdistyksen sivuilta haettuja ratojakin, mutta viilailua tarvitaan. Odottelemme myös päiviä, että päästään ilmoittelemaan koiraa luonnetestaukseen. Maalis-huhtikuussa voisi olla mahdollisuuksia ensimmäisiin testeihin.

NIKA
Nikan kanssa ollaan paimennuksessa jatkettu suuntaharjoituksia ja tehty eteenpäinajoa ilman liinaa. Huh, pikkusheltillä olikin minulle melkoisia mielipiteitä jaettavana viime treeneissä. Suuntaharjoitukset menivät tosi mallikkaaksi, mutta ensimmäinen kierros ajoa ilman liinaa oli mennä vähän penkin alle. Ideana siis on, että minä kävelen viimeisenä, Nika keskellä ja lampaat koiran edellä. Nikan tulisi kuunnella ajokäskyä, jossa se vauhdittaa lampaita ja hidastaa ja pysähtyä pyynnöstä, että liikutaan vielä hallitusti.
Hyviä pätkiä oli kyllä paljon, mutta sitten tuli pari lähetystä, jossa pakka räjähti käsiin ja Nika kävi pyräyttämässä lampaat joka suuntaan tai lähti hakemaan laumaa luokseni. Tuli onneksi nopeasti käskyn alle perseiltyään ja keräsi asiallisesti lauman takaisin kokoon. Tokalla kierroksella tein itse vähän asenteenvaihtoa. Nika oli lähdössä "aja" käskystä samaan hallitsemattomaan räjäytyspyrähdykseen ja päätin tehostaa varsin painavaa pysäytyskäskyä iskemällä paimenkepin maahan viereeni.
Oli muuten Nikan ilme näkemisen arvoinen. Sehän nyt oli varmaan 10m päässä minusta, mutta äkkiä sheltti muistikin, että äiskältä saattaa tulla noottia jos alkaa ihan pyllypääksi. Syöksähtelyt loppuivat tähän ja harjoitus jatkui asiallisena, Nika malttoi odottaa ja pysähtyä, vaikka laskin sen pidemmällekin itsestäni tai lampaat pyrähtivät eteenpäin. Mokoma jallittava sisuseniori.

Shelttiviikko

Loppuviikon treenit olivatkin yllättävän shelttipainoiset. Tämän päivän ohjattu tottis oli peruttu, joten oltiin sitten tämä viikko vain itsenäisten varassa. Agia ja paimennusta sen sijaan oli tarpeeksi urakalla ja niin, että tuntuu.

AGILITY
Keskiviikkona Oman kanssa päästiin tuuraajiksi Oreniuksen treeneihin Vantaalle. Minulla oli tietenkin päällä vanha tuttu "minnemeajetaanmissämeollaanmitätäällätehdään"-paniikki, jonka kehitän joka kerta kun pääsen uudelle hallille ja uuden kouluttajan katseen alle. Oman juoksut ovat vielä lopuillaan, joten vaikka ryhmä oli pelkkiä narttuja, pidettiin varmuudeksi pöksyjä. Ei näyttänyt haittaavan shelttiä pätkän vertaa. Rata näytti about tältä:

keskiviikon rata, suuntaa-antavasti

 Onneksemme radassa oli paljon ohjaustekniikkojen hiomista (niissä tarvitaan apua) ja vähemmän "erikoisesteitä" (joku keinulla hinkkaamaan jääminen olisi ollut vähän mälsää näissä treeneissä), saatiin hirveästi hyviä vinkkejä ja aika nopeasti homma alkoi pelittää. Osa oli vanhaa tuttua (kädet alas, katso minne menet, merkkaa esteet), osa oli hyvää tsempitystä siitä, että kunhan vain itse juoksen niin kovaa kuin pääsen, niin kyllä se koira osaa tulla perässä. Erityisen tyytyväinen olin 11-12 välillä tehtyyn takaakiertoon, jossa itse ehdin viimein päästelemään Oman edelle ja ohjaus meni nappiin. JES, hieno koira! Vielä minä sen kilpailuluvan ostan, uskokaa pois.

Nikan kanssa olimme tänään E-SS:n agijatkossa, eli sillä kurssilla, jolle oikeasti olen kyllä ilmoittanut Oman... Merlesheltin juoksut vain jatkuvat ja jatkuvat, joten sijaisshelttiä pukkaa. Nyt onneksi näyttää siltä, että saadaan ensi kerralle Oma mukaan ja Nika pääsee keskittymään omiin lajeihinsa. Mitään ongelmaahan ei sinänsä ole, Nika kyllä tekee hienosti ja noudattaa käskyjä, mutta sen harrastusten pääpaino on tokossa ja paimennuksessa ja niin haluan homman pitääkin.

Tämän päivän rata, noin suunnilleen

Nika teki hienosti, kunhan sain itseäni kokoon. Kutosesteellä täytyi saattaa koira loppuun asti (ei kääntyä itse milloin sattuu, jolloin Nika lähtee perään - dorka), mutta nelosella ja kasilla jäin ihan turhaan töllöttämään paikalleni, että meneekö se vai ei. Viimeiselle putkelle pääsin jopa vähän liiankin pitkälle eteen, jolloin piti himpun himmata ennen putken suuta, jotta Nikakin tajuaisi mennä sen. Ylipäätään kuitenkin hyvä rata.

PAIMENNUS
Ihanaa, pitkän tauon jälkeen lampaille! Lauantain teemana olivat suunnat ja etäisyys. Työskenneltiin vain pyöröaitauksessa, jossa Nikan täytyi kiertää lampaita myötäpäivään ("by"), vastapäivään ("away") ja mennä poispäin lampaista ("pois"), jotta se ei painosta niitä liikaa. Välillä pysähdyttiin ("odota" tai "seis") ja vaihdettiin suuntaa. Alussa, ensimmäisellä ja osittain toisella kierroksellakin helpotin tehtävää kävelemällä myös itse pientä ympyrää, jotta Nikalla oli jotain itsensä ja lampaiden välissä. Kolmannella kierroksella aloin pysähtyä ja ohjata koiraa paikallaan seisten ja pysäyttämään sitä niin, että lampaat jäivät väliin.
Nika oli hyvä, hieno itsensä. Välillä tehtävä saattoi venyä siitä vähän pitkäksi, jolloin se purki sitten tuntojaan haukkumalla, mutta myös tosi pitkiä hiljaisia pätkiä tuli. Koiranhan on täysin sallittua haukkua, mutta turhaa hyökkäilyä ei saisi tapahtua ja Nikan tuntien jos se menee liikaa kierroksille tapahtuu: turhauma > haukku > turhauma kasvaa > lähestyy lampaita. Kun Nikalla on varma olo siitä mitä se tekee ja lampaat tottelevat, se ei yleensä koe tarpeelliseksi kuin korkeintaan haukahtaa "vahvistaakseen sanaansa". Siksi tiedän koiran haukkuessa, että en saa antaa sen nostaa kierroksia. Poispäin käskeminen toimi ja Nika antoi tilaa lampaille niin, etteivät ne vaikuttaneet ahdistetuilta (videolta näkee, kuinka lampaat suuren osan aikaa vain seisoskelevat). Aina ei tarvinnut mennä laukkaa, vaan tasainen ravikin löytyi.
Tauoilla tahtoivat jäätyä varpaat koiralta ja ohjaajalta, mutta onneksi oli lämmin syli ja edes vähän lämmin auto. Paimentamassa on kuitenkin niin kivaa, että ei pakkanen meitä haittaa!

Valoa tunnelin päässä

Huh, tällaista alkuvuotta sitten. Loppiaisesta eteenpäin omistaja on tainnut olla koko ajan enemmän tai vähemmän kipeänä, ulkotreenit (onneksi vain yhdet ohjatut) ovat jääneet väliin ja sisätreenejäkin on täytynyt vähän helpottaa, etten aivan tukehdu. "Onneksi" kahdella koiristakin on ollut lomaa, Vealla villiintyi korvassa hiiva ja saa nyt pienen tippakuurin siihen. Omalla taas on juoksut, joten emme ole päässeet sisätreeneihin sen kanssa.
Vajetta on korvattu koirakavereiden kanssa leikkimisellä, doboilulla ja metsäilyllä. Toki niitä treenejä on kuitenkin ennen sairastumista ja nyt parannuttua ehtinyt kertyä. Tottistreenien jälkeen tai muuten vain olen ottanut myös Nikan kanssa AVO-liikkeitä, jotka alkavat näyttää taas paremmalta. Kunhan liikkeestä seisominen on varma ja ollaan otettu parit paikkamakuut lisää häiriön alla, niin on taas ihan hyvä fiilis käydä näyttäytymässä kokeessa.

TOTTIS
Ulkotreenejä on tänä vuonna ollut kahdet. Ensimmäisillä treenattiin perusjuttuja, sekä piiiitkiä luoksetuloja ja vähän normaalia pidempiä seuruutussuoria (BH:ta silmälläpitäen). Seuraaminen näytti hyvältä kun vain saatiin ensin into ylös, saan nykyään vieraammilta treenikavereilta ihmettelyä kun on niin "hauskaa Vean kanssa". Pentuna Vea oli vähän arempi leikkijä, mutta nykyään se innostuu hurjasti rajummasta leikistä, jahtailulla ja vuorottaisella "voittamisella" ja pallon ryöstämisellä siitä saa oikein kivat seuruutukset esille. Siispä jatkan muiden huvittamista riekkumalla itse pitkin kenttää...
Myös nouto alkaa näyttää kivalta, nykyään kapula tulee jo eteen luovutettavaksi, asento on tiivis ja Vea rakastaa kapulaa. Uskomaton ero alkuaikoihin, jolloin koiraa ei saanut nostamaan koko ällöttävää puumöllykkää. Jes!
Viikko sitten tiistaina oli karmea kaatosade ja nilkansyvyisiä lätäköitä. Veaa ei sää haitannut yhtään, se seurasi reippaasti ja teki matalissa lätäköissä liikkeet normaalilla nopeudella. Teimme seuruutusta ja maahanmenoja myös syvissä lätäköissä, siinä kun sujui, niin varmasti menee ihan missä vain.
Vea seurasi aivan normaalisti, myös hitaassa kävelyssä ja juoksussa. Istuminen meni helpohkosti, maahanmeno oli "vaikein". Veaa vähän ällötti ja maahanmeno tapahtui hidastetusti, mutta se ei tarvinnut lisäkäskyjä tai komennusta. Silkka pallonvilautus kainalosta motivoi tekemään loppuun ja superpalkka, kehut ja leikki palauttivat hännän heilumaan.
Nouto ja hypyt onnistuivat myös sateella hienosti.

AGILITY
Kävipä niin, että osallistuin tammi-helmikuuksi E-SS:n agilityn jatkoryhmään. Koska Omalla on juoksut, kaksi ensimmäistä kertaa olemme olleet liikkeellä Nikan kanssa. Nyt kun Oman juoksut loppuvat, se pääsee hyppäämään ja Nika lähtee lauantaisin paimentamaan. Jatkoryhmä on suht helppo ryhmä, kokemusta osallistujilla on tosivähän - möllitaso ja kouluttajalla minulle juuri sopivia juttuja!  Keskitytään yhteen tai pariin asiaan kerrallaan ja viimein joku oikein vahtaa, että MINÄ menen siellä radalla oikein päin. Muutamia ahaa-elämyksiä on jo saatu, joten odotan innolla kuinka paljon viisaampi olen kurssin lopussa.
Ensimmäisissä treeneissä harjoittelimme suoraviivaisella radalla keppejä ja rengasta. Oma osaa kepit paremmin kuin mukana ollut Nika, joten päädyin varmistelemaan melkoisesti, että meneehän koira varmasti. Ihan turhaan. Kouluttaja käski astumaan vähän taaksepäin ja lähettämään koiraa kepeille, sinne Nika puikahti oikeaan väliin ja pienellä avulla pujotteli hienosti loppuun asti. Toki kepit tarvitsevat yhä paljon treeniä soopelisheltillä, mutta ainakin sain muistutuksen: luota koiraan. Toisissa treeneissä harjoittelimme putkeen kutsumista (ei hitto oli vaikeaa Nikan kanssa, tämä kotiläksyksi!) ja serpentiiniä.

toisen treenikerran rata

Serpentiinissä koetin turhaan vitosesteellä kääntää rintamasuuntani koiraan päin ja kutsua sitä luokseni, jolloin sekoitin omat askeleeni, eikä Nika tiennyt minne jatketaan. Kun luotin koiraan, pidin rintamasuunnan eteenpäin ja kutsuin Nikaa kyljen puolelta, koira osasi jatkaa paljon hienommin kutosesteelle, putkeen ja jätti pyörinnät pois. Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joihin tarvitsen puuttumista kouluttajalta. Omat, turhat liikkeet. Nika on kiltti ja tekee mitä pyydän, mutta vain mitä pyydän. Siksi se on oikein hyvä näyttämään milloin teen virheitä ohjaajana. Toivottavasti Oman kanssa kurssi antaa yhtä paljon!

Tänään käväisemme tuuraamassa koulukaveria hänen agilitytunnillaan, siitä lisää myöhemmin. Metsässä olemme nähneet myös ihmeellisiä valoilmiöitä, jotka kuvissakin näkyvät. Kyllä talviaurinko vain on kaunis.