Kisamaraton!

Shelteillä on ollut tänä viikonloppuna varsinainen oman seuran kilpailumaraton, kilpailuja oli sekä lauantaina että sunnuntaina ja startteja yhteensä neljä! Itse sen sijaan olen saanut ottaa löysin rantein kenneltyttönä, sillä kaikissa kilpailuissa on ollut M ohjaamassa. Kyllä tämä on kätevää kun on kaksi kisaintoista taloudessa!



Lauantaiaamuna putki alkoi tokokokeilla, joissa Oma kilpaili TK1-koularista. Pikkusheltti teki aivan upeaa työtä, mutta joku aivopieru siellä sattui ja liikkeestä seisominen meni nollaksi. Tämän jälkeen ei riittäneet pisteet aivan ykköstulokseen ja niistä kilpailuista siis kotiin ALO2. Paikan päällä todettiin, että illan kokeessa oli yksi peruutuspaikka. Siinä arvottiin ja mietittiin, mutta lopulta (allekirjoittaneen pienellä painostuksella) Oma ilmoitettiin iltakokeeseen. Kannatti, illan kokeista meinaa napsahti ALO1, TK1! Pisteitä kertyi 180/200p ja sillä luokassa neljänneksi.:)

Sunnuntaina vaihdettiin lajia ja kisattiin rally-tokossa. Oma ja Nika osallistuivat molemmat ALO-luokkaan, Omalle nämä olivat toiset kilpailut, Nikalle aivan ensimmäiset. Luokka oli jaettu kahteen n. 15 koiran ryhmään, joista kilpailtiin ensimmäisessä. Oman vuoro oli luokan ensimmäisenä ja supersheltti nykäisi hienon tuloksen 87/100p, jolla ansaittiin toinen ALOHYV! Nika kilpaili luokan loppupäässä, mummu suoritti tasaisen hienosti itselleen uskomattomat 100/100p - ALOHYVin arvoinen tulos, jolla sijoituttiin ensimmäisiksi!

Upeat, joka lajin pysäyttämättömät sheltit ja vähintään yhtä makee ohjaaja, kokemuksia lisää Ykän blogin puolella!

Vea - RTK2, Oma - ALOHYV!

Tänä lauantaina Vean osalta viimeiset AVO-kisat, Lahdessa. Tuomarina Anna Pekkala ja luokassa nelisenkymmentä koiraa. AVO oli jaettu kahteen ryhmään, joista ensimmäinen oli ollut aiemmin päivällä ja meidän puoliltapäivin. Tällä kertaa Ykä oli vuorossa toisena ja Vea luokan loppupäässä, välissä n. 15 koirakkoa.

Ykä oli ennen kehään menoa oikein kiva, mutta kehässä holsku meni jotenkin falsettiin. Piti odottaa ennen lähtövuoroa ja siinä välissä meidän yhteistyö vain päättyi. Koiraa jännitti ja kontaktia ei tahtonut löytyä, päättyi sitten siihen, että Ykä karkasi moikkaamaan tuomaria - HYLly tuli. Tehtiin rata kuitenkin loppuun, oli aika täpisevä meininki, tänään ei vain ollut Ykän päivä. Ensi kerralla paremmin!
Vealla puolestaan oli kiva fiilis, ainoat virheet olivat yhdeltä kyltiltä ja -1p yleisvaikutelmasta parin haukahduksen vuoksi.

Myös Oma oli kisaamassa saatuaan paikan varasijalta, M ohjasi omaa ALO-luokassa ja he saivat hienot pisteet 98/100p, joka tarkoittaa ensimmäistä ALOHYViä Omalle! Lisää Omasta Ykän blogin puolella!

Vealle AVOHYV ja  RTK2-koulutustunnus, pisteet olivat 95/100p. Kohti voittajaa!

Alla vielä rata ja ratojen ongelmakohdat:

VEA, 95/100p, 1:47:41, AVOHYV, RTK2

4. ISTU, ASKEL OIKEAAN, ISTU, -1p, vino, -3p TVÄ
Eka perusasento vino, teki jonkun haahun selän takana askelsiirtymässä.
"Taputukset pois voittajassa. -1p Ääntely."

YKÄ, HYL (POIS)

3. SPIRAALI VASEMMALLE, HYL (POIS)
Viimeinen tötsä oli aivan kehänauhan vieressä, Ykä bongasi ihanan tuomarin ja hyppäsi nauhan yli moikkaamaan. Palasi heti pyynnöstä.
"Hieno rata, taputukset pois voittajassa."

--

Lilin pusu äidille

Nika on palannut treenikentille. Hieroja kävi viime viikolla vähän käsittelemässä koiraa läpi ja kyllähän sieltä - odotetusti - löytyi jumeja. Nika on normaalisti ollut aika hyvin auki, mutta leikkauksesta toipuilu ja  nämä karsean liukkaat kyllä tekivät tehtävänsä. Jopa Omallakin oli vähän jumia selässä, Vea sentään on pysynyt melko hyvässä kunnossa. Hieronnan jälkeen Nika köpötteli pari päivää vielä vaivaisemman oloisena, mutta sitten onneksi alkoi näkyä tuloksia ja sheltin liikkeet alkoivat muistuttaa taas sitä mukavaa, normaalia ravia ja laukkaa.
 Ystävänpäiväviikonloppuna meillä oli yksi Oman pennuista hoidossa. Lilistä on kasvanut hurjan reipas ja hieno sheltinalku, se leikkii reippaasti isompien koiriemme kanssa ja oli mukana ulkoilemassakin (tosin liinassa, jos pieni keksii lähteä litomaan kun mammaa ei ole mukana). Oman mielestä pentu on jo ihan tyhmä, mutta Vea ja Lili painivat iloisesti koko viikonlopun. Kuvissa onkin vielä vähän lunta, mutta nyt on maa jo oikeastaan sula. Jäätä on vielä metsäpoluilla, mutta aukeat alueet alkavat olla ihanaa kurapeltoa. Tassupesuja odotellessa...

Janakkalan ja Lahden kisojen välissä tuli treenattua vähän vähemmän rally-tokoa ja enemmän tottisjuttuja. Yksityistunteja oli pari kappaletta hallissa ja pienryhmätunteja pari ulkosalla, näistä saatiinkin paljon irti taas itsenäistä treenaamista ajatellen. Tottikset jatkuvat ohjattuna taas parin kuukauden päästä, mutta nyt vähän aikaa keskitytään tokohommiin, josko tässä jossain vaiheessa kävisi kokeilemassa siitäkin AVO-luokkaa Vean kanssa.
Luoksetulon pysäytys on ihan hyvällä mallilla, mutta vielä kesken. Vealle on opetettu niin vauhdikkaat luoksetulot, että itseä ihan tympii opettaa pysähtymään siinä välissä! Tokon luoksetulolle onkin sitten eri sana, jos Vea oppii lönkyttelylaukkaamaan sillä käskyllä, mutta tulee yhä vauhdikkaasti tottiskäskyllä, ei minua haittaa lainkaan. Muut liikkeet ovatkin oikeastaan koevalmiit, kaukot ovat hienot, pysäytykset pelittävät. Hypyssä Vea hakeutuu aika sivulle esteestä istumaan, mutta palaa kuitenkin esteen yli. Noudossa on ajoittain vähän semmoista kapulalla puljaamista, mutta sekin on treenin alla.

Voitto!

Tänä lauantaina lähdimme kisailemaan taas Tampereen suuntaan, Janakkalaan. Tuomarina oli Hannele Pirttimaa ja luokassa 16 koiraa. Vean lähtö oli jälleen ensin, luokan viidentenä ja Ykän viimeisenä. Tälläkin kertaa Vea rauhoittui halliin mukavasti, itse asiassa sillä vaikutti olevan jopa tylsää, joten ensi kerralla lyhennetään taas totutteluaikaa. Radalla Vea haahuili ensimmäiset kolme kylttiä, mutta skarppasi sitten ja teki tosi hienosti loppuun.
Sama liian pitkän odotuksen ongelma tuntui olevan Ykällä, joka sai loikoilla kymmenen koiran ajan hallissa ja ilmeisesti siitä sitten keksi, että saa persehtiä kentällä. Myös Ykä haahuili ensimmäiset kolme kylttiä, skarppasi hetkeksi, mutta unohtui taas houkutuksessa jonnekin (jouduin antamaan napakamman käskyn, ettei mene houkutukselle) ja loppurata olikin melkoista läpitaistelua. Tällä kertaa Ykä ei haukkunut minulle, mutta ääntä siitä lähti ja tekeminen oli erittäin "sinnepäin". Lisäksi pieni raitapossu meinasi maalin ohitettuaan karata kentältä äiskän luo. Tuomarin suunnalta kuului "huh" kun tottismaisella "YRJÄNÄ!"-kehoituksella holsku päätti parhaakseen tulla samaa vauhtia takaisin luokseni. Huh, tosiaan.
Molemmille AVOHYV, Ykälle 88/100p ja Vealle 97/100p, jolla sijoitus 1./16! Aiempien kisojen ohjaajamokista opittiin siis jotain ja Vean kanssa päästiin toista kertaa keräämään ruusukkeita!

Alla vielä rata ja ratojen ongelmakohdat:

Janakkalan AVO-rata

VEA, 97/100p, 2:09:28, AVOHYV, 1. sija

5. ISTU, SEISO, KIERRÄ KOIRAN YMPÄRI -1p, kontr
Vea taisi vähän käydä takajaloillaan ennen perusasentoa?
7. ISTU, KOIRA ETEEN, OIKEALTA SIVULLE, ISTU, -1p, kyl
Haistoi kylttiä perusasentoon istuessa
16. PUJOTTELU, -1p, kontrTunki vähän alle vasemmalle kääntyessä
Tuomarin kommentit: "Hieno, sujuva rata!"

YKÄ, 88/100p, 2:40:97

2. ISTU, 1 ASKEL jne..., -2p, tvä + py
Ei oikein halunnut istua sivulle, ei oikein halunnut tehdä askelsiirtymiä, ei oikein halunnut mitään
5. ISTU, SEISO, KIERRÄ KOIRAN YMPÄRI -1p, kontr
Tunki edelle ennen kuin tuli sivulle
6. HOUKUTUS, -1p, ov
En ole varma, mutta ei se kauniilta näyttänyt - liian kova komento tai haahuiltiin jotain?
7. ISTU, KOIRA ETEEN, OIKEALTA SIVULLE, ISTU, -4p, tvä + uusi
Eteenpyytäessä Ykä veti jonnekin oikealle puolelleni, ei ehtinyt vielä istumaan, joten siitä ilmeisesti vain -1p. Uusin kuitenkin, koska mitä ihmettä ja siitä -3p.
8. ISTU, KÄÄNNÖS OIKEAAN, ISTU, -1p, kyl
Haistoi kylttiä
10. ISTU, TÄYSKÄÄNNÖS OIKEAAN, -1p, tvä
Hitaasti perusasentoon ja joku vetkuilutäyskäännös mölisten
13. PUJOTTELU, -2p, kontr + py
Vasemmalle kääntyessä tunki alle ja oikealle kääntyessä olisi jättäytynyt kokonaan matkasta...
Tuomarin kommentit: "Hieno rata, sait hyvin pidettyä koiran hanskassa"

Hieno Vea ja rakas Ykä-pylly <3

Mitäs tähän lopputulemana, jatketaan treenaamista, kyllä ne vikatkin AVO-tulokset sieltä ovat tulossa! Ykä on Ykä ja samaa treeniä sen kanssa tarvitaan kuin aiemminkin, Vean kanssa olisi kiva saada se keskittymään heti radan alusta lähtien, joten kokeillaan tähän vähän innostavia aloituksia nopeilla palkoilla. Maaliskuun alussa tähtäämme taas kokeisiin, ellei mitään kummempaa ilmaannu.

Nika voi paremmin, mahan haava alkaa olla liki kokonaan umpeutunut ja pikkusheltti on päässyt jo mukaan pellollekin. Tosin hihnassa tai kävelemään polkuja vain, vielä ei saa revitellä. Kotona mennään tötterö päässä ainakin viikko vielä.

Kurjin tammikuu

Alunperin tammikuun alkupuolen rallykilpailut olivat kaikille neljälle koiralle varattu. Osallistujamäärämme kuitenkin putosi puoleen, kun ensin Nikalla ja sitten vielä Omallakin alkoivat juoksut. Sellaistahan se on, narttujen kanssa. Kisat peruttiin ja kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, jäljelle jääneillä koirilla kilpailut menivät oikein hyvin.

Tämän jälkeen koirilla alkoivat mahaoireet. Oma säikäytti kunnolla, kun se mahakipujen vuoksi meni yöllä aivan järkyttävän kipeäksi. Se liikkui huonosti, vapisi ja kaipasi kylkeen. Aamulla lähdettiin hakemaan helpotusta lääkityksen muodossa ja kuivunut Oma jäi tiputukseen, illalla haettu koira näytti onneksi jo pirteämmältä ja parin päivän aikana palautui kokonaan normaaliksi. Puoltatoista viikkoa myöhemmin, ennen Ykälle ja Vealle varattuja toisia rallykilpailuja Vea alkoi oireilla mahaansa. Ensin maha oli hieman sekaisin, mutta päivää ennen kilpailuja tilanne meni äkkiä surkeampaan suuntaan ja pian oltiinkin sitten verisen ripulin kanssa hakemassa taas kuuria. Vea oli onneksi pirteä koko ajan, saatiin se pysymään nesteytettynä ilman lisätoimenpiteitä. Kisat kuitenkin jäivät väliin molemmilta koirilta, sillä tässä vaiheessa mahatauti vaikutti tarttuvalta.

Tällä viikolla Nika alkoi oirehtia. Tiistaina alkoi lisääntynyt juominen ja pissaaminen, jonka vuoksi päätin käydä näyttämässä ennen kuin kehittyy miksikään muuksi. Pissanäytteessä ei näkynyt kummempaa, kohtu ultrattiin ja siellä oli pieni nestesisältö, mutta tämä saattoi hyvin johtua vielä loppumassa olevista juoksuista. Keskiviikkona Nika alkoi oksennella rajusti. Se sai nesteytystä ja oksennuksenestolääkettä, mutta kun torstaina lääkkeestä huolimatta koira voi selvästi pahoin ja alkoi jälleen oksentaa, aloin olla isosti huolissani. Kolmatta päivää putkeen lääkäriin siis.
Nyt laitoin Nikan työkavereiden kanssa suoraan tiputukseen, ultrattiin maha uudestaan, missään muualla ei näkynyt vikaa kuin kohdussa. Se ei ollut kasvanut juurikaan viime kerrasta, mutta kun nestesisältöä selvästi oli ja koiran oireet olivat näin selvät, lähdettiin leikkaamaan.

Leikkauksesta ei sen enempää, yöllä kotona Nika alkoi heräillä paremmin ja nyt ollaan jo käyty kävelemässä pienenpieniä lenkkejä. Sterkkahan meillä oli joka tapauksessa suunnitelmissa tälle keväälle, joten sinänsä leikkaus ei tuonut sillä tavalla harmia. Paranemisen ja Nikan voinnin suhteen sen sijaan olisin tietenkin toivonut, että oltaisiin selvitty ilman tämmöistä epäonnea.
Pieni voimasheltti saa toipua rauhassa, jonka jälkeen - kunhan kaikki on hyvin - palataan arkeen. Muiden koirien kanssa toivottavasti ovat myös mahataudit ja muut ikävyydet sairastettu, jotta päästäisiin ensi viikonloppuna taas kilpailemaan.

RT-AVO:n tupla-aloitus

No niin aikahan se oli myös aloittaa rally-tokon AVO-luokka. Tässäkään luokassa ei ollut vielä mitään varsinaisen mullistavaa, uutta opetettavaa. Vealle piti opettaa vierellä istuessa perusasennosta seisomaannousu ja saada lisäharjoitusta sivu-eteen - siirtymiin ilman apuaskelia. Ykän kanssa taas päätreenissä oli ihan vain rauhallisuus ja yhteistyö, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun ohjasin holskua muuten kuin leikkimielessä.
Niin ja ohjaaja... se ei muuten ollut koskaan vielä käynyt rallykisoissa, auttanut vain treeneissä, käynyt vuosi(?) sitten yhden kurssinpätkän ja ollut mukana kun ALO:a tahkottiin läpi. Täytyy myöntää, että jännitti.

Kisat olivat Ylöjärvellä, tuomarina Minna Hillebrand ja luokassa n.15 koiraa. Vean lähtö oli luokan keskivaiheilla ja Ykän viimeisenä. Vea pääsi halliin heti kun oltiin ilmoittauduttu, sai siinä istuskella ja tutustua paikkaan. Jotain satunnaista haukahtelua, mutta rauhoittui kivasti. Vean suorituksen jälkeen Ykällä oli aika lyhyt aika tutustua halliin, mutta se onneksi ottaa paikat lungimmin. Keskityttiin vain kivaan, rauhalliseen temppujen tekemiseen ja radalla holsku pitikin itsensä ihan siedettävästi koossa.
Molemmille hyväksytyt tulokset, Vealle 86/100p ja Ykälle 95/100p, joilla ei tällä kertaa sijoituksia. Kuitenkin hyvä mieli ohjaajalle, koska Veankin isoimmat pistemenetykset olivat minun mokiani, on tästä hyvä petrata seuraavaan kokeeseen.

Alla rata ja ne virheet.

VEA, 86/100p, 1:56:50

2. HYPPY -1p, vino
 Vea kääntyi vähän katsomaan takaisinpäin, koska en viitsinyt juosta sen perään hypyn jälkeen.
3. ISTU, TÄYSKÄÄNNÖS OIKEAAN, ISTU, -1p, ov
En tiedä yhtään? Olisinkohan jäänyt kauas kyltistä, ettei koira osuisi siihen?
6. ISTU, KOIRA ETEEN, VASEMMALTA SIVULLE, ISTU, -10p, tvä
NOLOA! Jotenkin olin niin jännittynyt, että unohdin lopun istumisen ja kun olin pyytänyt Vean sivulle, lähdin suoraan liikkeelle. Enkä ollut edes tajunnut koko juttua, joten en tietenkään myöskään uusinut...
10. ISTU, SEISO, KIERRÄ KOIRAN YMPÄRI, -1p, py
Haisteli maata seistessään paikallaan
11. VASEN TÄYSKÄÄNNÖS, -1p, py
Laaja kaari selän takana. 

YKÄ, 95/100p, 2:03:13

2. HYPPY, -1p, vino
Sama kuin Vealla, lähetän hypylle eteen, enkä itse juokse kiinni ettei koira kiihdy. Tätä voidaan treenata sitten ajan kanssa
9. PUJOTTELU, -1p, py
Haukahti
13. PYÖRÄHDYS, -1p, ov
En ole ihan varma, mutta Ykä tekee pyörähdyksen aina tosi levällään, olisikohan siitä?
VÄHENNYKSET KOKONAISVAIKUTELMASTA, -2p
Haukahtelee/ulahtelee ajoittain kun hermot ei kestä. Pääosin Ykä kuitenkin piti kiitettävästi itsensä kasassa. Pahinta oli alussa hypyn jälkeen ja pujottelun jälkeen oli jo aika jees. Ykälle pahimpia ovatkin askelsiirtymät, joissa se vetää ihan turhan isot kierrokset ja komea tekeminen kärsii siitä ääntelystä.

Jee, me selvittiin!

Uusi vuosi

 Nyt ollaan vietetty pyhät, vuodenvaihteet ja hoidettu muutto alta pois. Tammikuussa on vielä vähän hoidettavaa vanhalla kämpällä, mutta ainakin kaikki tavarat ja koirat ovat löytäneet jo paikkansa uudesta asunnosta. Itse ollaan tutustuttu lenkkeilymaastoihin ja totuteltu ajatukseen, ettei metro lähde enää oven edestä ja auto ei asukaan lämpimässä hallissa. Vuodenvaihde meni rauhallisesti, Ykää jännitti ja Nika ei tykkää ruudin hajusta ulkona, mutta Vea otti kaiken hyvin iisisti. Nukkui ja leikki kylässä olleen silkkenin kanssa.

Joulukuun aikana ollaan treenattu lähinnä omatoimisesti ja lähinnä rallyjuttuja, yhdet ohjatut tottistreenitkin joukkoon mahtuivat ja nyt tammikuussa tottis jatkuu ohjattuna hallissa.
Tammikuun kunniaksi varattiin paikkoja kokeisiin. Rally-tokon kokeet ovat alkuvuodesta kaikki hirmuisen kaukana, mutta kun saatiin koko lössi ilmoitettua lauantaiksi Ylöjärvelle, niin kai tässä pitää lähteä. Tosin homma meni heti metsään, kun Nikalla alkoi juoksut nyt vuoden alussa, mutta 3/4 ei sekään ole mikään huono koiramäärä ohjattavana.

Oma on käynyt M:n kanssa kaksissa tokokokeissa, joista ensimmäisissä 1.1:stä järkätyissä harmittavat 156p ja ALO2, mutta nyt 6.1:stä saatiinkin sitten se toinen ALO1 komein pistein 172/200p! Näillä pisteillä sijoitus oli 3/11 - hyvä Oma ja hyvä M, lisää kokeista Ykän blogin puolella!

Toko korkattu!

Eilen oltiin Porvoossa PORSKin hallikokeessa korkaamassa Vean kanssa ALO-luokka. Tuomarina oli tuttu Harri Laisi, joka on joskus ollut tuomaroimassa myös Nikan tokokisoja. Liikkeelle lähdettiin aamusella, koska Oma oli samassa luokassa kisaamassa aiemmalla numerolla. Samalla saatiin Vean kanssa kivasti aikaa tutustua koepaikkaan. Itseäni vähän jännitti, kun halliin ei päässyt kuin juuri ennen oman paikkamakuun alkua, mutta onneksi hallin ulkopuolellakin tulivat jo haisut ja koirakontaktit.
Vean kanssa otettiin tuttu tyyli, eli vähän temputtelua, leikkiä ja sitten törröttämään jonnekin, jotta koira saa rauhoittua ja seurailla ympäristöään. Paikkamakuussa vieressämme oli bortsu ja sheltti, joista jälkimmäistä vähän jännitti. Sekä paikkis, että yksilöliikkeet menivät kuitenkin oikein kivasti ja lopputulemana 184,5p, ALO1 ja KP!

Alla vielä vähän tarkemmin pisteet ja jotain, mitä tuomarin huomioista jäi mieleen:
Luoksepäästävyys 10. Laisi lähestyy koiria tosi kivalla tavalla vähän sivulta. Vea nyt ei ota nokkiinsa tulee luo miten vain, mutta pienempienkin koirien omistajana iso peukku tästä tuomarille! Vea haisteli kädet, ei liikkunut.
Paikkamakuu 10. Vieressä koira piippasi ja nousi seisomaan, mutta Vean paikkamakuu on niin varma, että olisin hämmästynyt jos se olisi sieltä jonnekin lähtenyt.
Seuraaminen kytkettynä 8,5. Koiraa jännitti sen verran, että se hieman haahuili. Suorilla oli korrekti, mutta täyskäännöksessä (yleisön vieressä) teki ison kaaren selän takaa. Perusasento suora, mutta olisi saanut istua nopeammin.
Seuraaminen taluttimetta 8,5. Liikejärkkää oli sekoitettu sen verran, että kisoissa taluttimetta seuraaminen oli vasta seisomisen jälkeen. Tässä muuten ok, mutta jälleen täyskäännöksessä jäi jälkeen (sen verran, että päätin antaa toisen käskyn). Nyt jälkiviisaana olisi pitänyt tajuta, että kun koira oli vähän ajatuksissaan, olisin ihan hyvin voinut tehdä vähän hitaammat täyskäännökset ja antaa sille aikaa ehtiä mukaan. Jälleen perusasennot suorat, mutta vähän hitaat.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5. En muuten tiedä mistä puolikas piste, olisko ollut vähän hidas?
Luoksetulo 10. Tästä tuli vain kehuja.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9. Otti pari askelta ennen kuin pysähtyi.
Estehyppy 9. Haisteli estettä.
Kokonaisvaikutus 8,5. Oli kuulemma kivannäköistä ylipäätään, mutta näitä yllekirjoitettuja korjattavia vielä.
184,5p, ALO1, KP

M kirjoitteli Oman kisakäynnistä Ykän blogin puolelle!