Hei hengitä kans!

Jess, vieläkin hyvä fiilis eilisen treeneistä.

                                            

Vea ei ollut enää niin levoton, jäi kyllä mahdollisuuden saadessaan kyttäämään ja pari kertaa puhahteli (mörköjä? Ollut ylipäätään vähän tuollainen nyt). Tuijottelusta päästiin kuitenkin yli ja ekat jutut tehtiin hienosti yhteistyössä. Seuruutuksia  lyhyissä pätkissä, otin Veallekin hengitysavut mukaan. Vähän täyskäännöksiä, lähinnä namittamalla. Siinä samalla vähän sivulletuloa. Paikkamakuu n. 10sek hihnan mittaisella välimatkalla pari kertaa.
Tauoista huolimatta Vea alkoi tylsistyä ja minä aloin puuskuttaa, että MIKSEN saa tällä kentällä itsestäni kiinnostavaa, kun muualla se onnistuu!

Pysähtymisen paikka. Jäin hetkeksi ihan kouluttajan kanssa juttelemaan ja mietin ääneen, että joku tottiskentässä vetää mut niin - hehe - totiseksi. Ja siinähän se oma mörkö helpotti. Sain ihan luvan ottaa iisisti, riehumisvinkkejä ja oma olo helpotti.
Vea on pentu, ei tartte vielä osata!

Leikkihän se on lapsen työ!

Leikitin namilla, tein nopeita käännöksiä ja pakoonpyrähdyksiä, kiljahtelin, pärisin ja näytin idiootilta. Vea, no, jos ei ollut ihastuksissaan, niin sen verran nolona, että koetti pelata mukana jos lopettaisin riekkumisen... Joka tapauksessa uudella vireellä koira kiinnostui, tehtiin ihan lyhyitä seuruutuspätkiä ja alettiin kokeilla uusia juttuja.
Luoksetulo ensin niin, että juoksin kentän toiseen päähän ja avustaja piti koiraa hihnassa. Vealla oli vauhtia, mutta myös ääntä. Sitten otettiin uudelleen, mutta nyt pyysin Vean istumaan, palkkasin ja pyysin odottamaan. Kävelin toiseen päähän, ei haitannut vaikka nousi, mutta käännyttyäni sai luoksetulokäskyn vasta kun istui taas. Tajusi tosi nopeasti, kolmannella kerralla istui koko ajan. Superhieno!
Hyppy  pari kertaa kutsuen toiselta puolelta, pari kertaa niin, että juostiin molemmat yli. Ei sukellellut enää (tosin aika sankari olisi ollut, jos olisi limbonnut siltä korkeudelta ali).
Loiva vinoeste ensitutustumisen merkeissä, eli yli innolla, lipsumatta tai putoilematta. Vea juoksi petona ylös, epäröi aavistuksen huipulla, mutta pari estettä pitkin valutettua namia saivat kiinnostumaan alastulosta. Olisi hinkunut uudestaan kiipeämään, mutta jätettiin pariin kertaan, kun oli niin hieno.
Eteenlähetys  namikupilla. Haisteltiin ja katsottiin ensin kuppia, josta vein vähän kauemmas ja näytin uudelleen käsimerkkiä ja toistin käskyä. Ensimmäisellä kerralla vähän haahuili, toisella jo tajusi, kolmannella veti täyttä kyytiä suorassa linjassa. Tähän lopetettiin.

Lopuksi mentiin kauemmas kentästä leikkimään, kun otettiin laukauksia. Taisi olla yht 4-5 laukausta, korkeintaan kahden sarjassa ja palautumisvälein. Vea ei kiinnostunut lainkaan, vaikka viimeisten kohdalla olimme eksyneet vähän lähemmäskin. Leikittiin ja nami maistui.
Kotona voisimme harjoitella jotain kivoja temppuja, joilla tauottaisimme harjoittelua ja hupsuttelisimme. Pujottelun alkeet Vea osaa, sitä lisää?

Vanha peltokuva

Tänään Nikan kanssa seuruutusta, tavoitteena sama into kuin sunnuntaina.