Pääsiäisnoitia

Oho, viikonloppu ilman kameran ulkoilutusta! Sen verran mahtuikin muuta tohinaa. Vean viime viikon kasvukuvat jäi laittamatta, joten tässä kerralla viikot 21(vas) ja 22(oik). Iso tyttö!

Lauantaina Vea kävi aamupäivällä Mn ja lauman kanssa "virpomassa" omaan tyyliinsä. Illalla otettiin vain Vea ja mentiin moikkaamaan taas kissoja. Tällä kertaa kisut kiinnostivat jo vähän enemmän, mutta yhä lähinnä leikkikavereina. Purra Vea ei yrittänyt ja jos kissa juoksi jonnekin, koira tuli luo pyynnöstä.
Kun kissat eivät kuolapusuista ja piippaamisesta huolimatta alkaneet leikkiä, Vea alkoi leikkiä pahvilaatikolla ja vinkuhiirellä tai torkkui.
Illalla väsytti niin, että Vea nukkui 9h herättämättä!

Öö, vitsa sulle, palkka mulle?

Tää ei menny niinku piti.

Eilen mentiin tyttöporukalla pitkälle remmilenkille. Joka tuli muuten tarpeeseen, taidan pitää Veaa vähän liikaa irti. Alkulenkistä energiaa oli NÄIN PALJON ja jouduin aika paljon muistuttelemaan miten ollaan. Jonkun kilometrin jälkeen helpotti, palkinnoksi annoin mennä hetken irti, otin hihnaan ja vapautin taas.
Matkalla vastaan tuli myös koirapuisto. En ole puistoihmisiä, mutta tehtiin poikkeus. Kun puistossa oli muita M odotteli komentaja-Nikan kanssa ulkona. Oma tavalliseen tapaan juoksi päättömästi ja haukkui. Vea sen sijaan löysi terrierikaverin, vähän sitä nuoremman Vinski-pojan. Ensin Vean koko vähän hirvitti Vinskiä, mutta terrierit eivät lannistu.:) Juoksemisen jälkeen loppulenkki oli kivuton, teimme muuten monta siivoa ohitustakin - kummituskausi helpottaa?

Ihan kiltti oon!

Vea ja Nika jäivät kotiin, mutta laihis-Oman (joo, tyhjähän se oli) rääkki jatkui. Agihallilla koottiin porukalla rata, jossa oli Omalle uusi este: muuri. Muuri oli kamala. Ja päästyään pari kertaa kiertämään muurin nokkela sheltti möllötti minua väittäen, ettei vaan kykene menemään yli. Kokeiltiin pitkän kaavan mukaan hyvällä, mutta lopulta minulla loppui kärsivällisyys ja nakkasin koiran muurin yli. Ei mikään tyylipuhdas koulutusmetodi, mutta kiertäminen väheni huomattavasti ja - Oman tajuttua muurin olevan ok - loppui lopulta kokonaan. Jatkamme hyvällä harjoittelua viikolla.
Itse rata meni hienosti, oli hyppyä, pitkää L-putkea, puomia ja A:ta. Annan käskyt välillä liian myöhään, kaverimme kävi vetämässä Oman kanssa kierroksen ja sivusta katsoessa sain yhdistellä vähän piuhoja omassa päässä. Sama kaveri saattaa jatkossa kokeilla Oman kanssa lisääkin agihommia.
Tehtiin myös omaksi iloksi keppejä (puhtaasti, jes!) ja putkisarjaa, jossa Oma jopa innostui vähän haukahtaman. Lopuksi jäähdyttelyt pihalla.

Jotain tämmöistä se taas oli.