Ensimmäinen vekki!

 

Torstaina ja perjantaina normaalia elämää. Ollaan yhä keskitytty Vean kanssa kahden lenkkeilyyn, minuun keskittymiseen ja kauniisiin ohituksiin. Pieniä temppuja, kuten "pyöri" (itsensä ympäri pyörähtäminen oikealle), "toinen suunta" (itsensä ympäri pyörähtäminen vasemmalle) ja "kieri" olemme harjoitelleet omaksi iloksemme.

Minä kiipesin nyt tänne!

Lauantaina kävimme lauman kesken pellolla, maa oli kuitenkin kovaa ja jäistä, joten piti ottaa vähän rauhallisemmin. Pallonheittelyt jäivät väliin, porukka sai mesota omaan tahtiinsa kumifrisbeen kanssa. Ykällä aukesi kynsi, muut säilyivät vammoitta. Saman kelin vuoksi jätimme viehetreenit väliin, ei tassuvammoja kaikille, kiitos!

Sunnuntai aloitettiin epävirallisessa ohitusharjoitustreenissä. Otimme autoon Ykän, Vean ja haimme Akun ja Merlinin. Lieneekö edellisyön lumimyrsky hillinnyt muita tulijoita, mutta lopulta aloitimme harjoittelun vain neljän koiran voimin. Vea otti ensin kipinää Ykän innostuksesta, norkosi vähän veljen perään ja oli levoton. Ruoan houkutus oli kuitenkin suurempi ja otettuamme ensin etäisyyttä, pääsimme nopeasti muiden lähelle. Tässä sitten mentiin edestakaisin toisten ohi, kunnes kontaktit säilyivät ja koirat olivat käskyn alla. Siitä pellolle päästämään porukkaa vähän hölläämään. Nyt eivät olleet enää anturat vaarassa, sillä pehmeää puuterilunta oli satanut reilu kerros yön aikana.
Paitsi että Vea hölmöläinen meni juoksemaan Ykän hampaita päin ja siitäkös parku syntyi!
Ensin omistaja oli saamassa sydänkohtausta, että nyt meni silmä, kun koira itki naama lumessa (ja veressä). Tutkiessa selvisi kyseessä olleen kuitenkin vain vekki kuononselällä, jonkin verran verta, muttei sen suurempaa vaaraa. Vea itse pääsi haavastaan yli heti ensisäikähdyksen jälkeen. Pieni lumella painaminen tyrehdytti haavan ja kun mukelolla ei ollut sen suurempaa traumaa, niin leikki sai jatkua.
Kohta seuraan löytyi myös Joppe-corgi, jonka olimme aikaisemminkin tavanneet ja jonka kanssa Vea leikki jälleen reippasti. Kun olimme kiertäneet peltoa, palasimme harjoittelemaan lisävahvistuksen voimin ohituksia. Tavallisten ohitteluiden lisäksi kuljimme kahden koiran välistä "portista" ja harjoittelimme "henkilöryhmää" pujotellen koirakoiden välistä.

Vea 19vko

Keskellä nokkaa kalju läikkä!

Illalla agivuoroon, Oma jäi kotiin siltä varalta, että masussa kasvaisi jotain. Vea sen sijaan pääsi mukaan Nikan lisäksi. Nikan kanssa jälleen ALO-liikkeitä läpi. Paikkamakuu tällä kertaa varma, vieressä häiriökoira, jota käytiin palkkaamassa ja kehumassa. Seuruutukset ok, mutta hieman vaisut. Liikkeestä seisomisessa ennakoi ja oli jäämässä, kannustin, jatkoin seuruutusta ja käskin vasta kun oli mukana. Maahanmeno  ok, samoin luoksetulo. Estehypyssä kaksi käskyä seisomiseen, muuten ok.
Läpikäymisen jälkeen otettiin virettänostavasti seuraamista lyhyissä pätkissä, leikkien ja nopeilla käännöksillä. Harjoittelin myös hengitysapuja käännöksiin. Alkoi näyttää paljon paremmalta, treenataan tätä varmaan viikolla vielä pari kertaa.

Tokoharjoittelun jälkeen raahasin kentälle pari erilaista estettä, keinun, lyhyen putken, pituusesteen ja kolme keppiä. Näitä hypättiin yksitellen ja pienissä radanpätkissä, ei kuitenkaan mitään niin tavoitteellista kuviota, että viitsisin lähteä piirtelemään. Esteiden pääasiallinen idea oli, että Nikan jälkeen Vea pääsi tutustumaan niihin! Agihallille tulon tarkoitus oli harjoitella Vean kanssa rauhassa odottamista. Kun minä olin tekemässä Nikan kanssa, oli M Vean seurana. Kun taan hän oli tekemässä Ykän kanssa, pidin itse Vealle seuraa. Vea ei ottanut häiriötä harjoittelevista koirista - omista tai vieraista. Se ei kummastellut kolinaa tai huutoja, istuskeli lähinnä rauhassa, söi välillä namia ja katseli mitä muut tekivät. Tämä kaikki kun meni hyvin, niin kävimme kentällä asti.
Vea tutustui putkeen, se sai haistella putken läpi, tutustua sen tuntumaan ja sen jälkeen lähettäjän kanssa kutsuin pentua toisesta päästä. Ensimmäiset kerrat hitaammin, seuraavat jo reippaasti läpi. Kun Vea tajusi idean, jätimme lähettäjän pois ja käskin Vean odottaa istuen tai maaten naama putkeen päin. Ei yrittänyt ohi, vaan juoksi iloisesti putkeen. Seuraavaksi jatkoimme hyppyyn tutustumista, tokoesteessä yksi lauta ja agieste mahdollisimman matalalla. Kiltisti meni, ei mitään ongelmaa ja nosti hienosti jalkoja vaikka olisikin voinut kyllä ravata "esteistä" yli. Välissä vähän seuruutusta, pari eteen tulemista ja sivulta maahanmenoa ja lopuksi vielä kerran putki. Reipas pentu!

???

Agihallista poistuessa Vea pääsi pihalla mukaan jäähdyttelykierrokselle Saimi-labbiksen, Luna-bullin, Merlinin ja Rocky-mäyräkoiran kanssa. Saimi ja Luna välillä jännittivät, mutta onneksi pentu on niin reipas, että menee mukaan vaikka onkin hurjaa!
Nyt alkaa kyllä itselle jo tämä lumi riittää, kesä tuu jo!

Pari tolloa uimapatjalla, juhannus -12