Menneitä ja nykyisiä

 Tässä viimein nämäkin kuvat, miten ne onkaan unohtunut päivitysten yhteydestä! Veaa viikottain kuvatessa M on todennut, että "vitsi kun ei oo tajunnut tätä edellisten koirien kaa - tästä eteenpäin kyllä joka koiraa kuvataan näin!"
Tästä eteenpäin? Joka koiraa? Montakos niitä on vielä tulossa...

Vea 20vko

Totta puhuen kyllä minä tiedän, että niitä vielä tulee sitten joskus. Aikanaan. Ollaan molemmat koiraharrastajia ja sitten kun Ykä eläköityy, on varmaan alettava odottamaan toista holskua. Ja enhän minäkään tiedä mitä tehdään sitten kun Nikasta aika jättää (johon nyt toivottavasti on vielä puoli elinikää, jos terveenä pysyy). Olisiko kenties toinen (neljäs) sheltti?

Ykä parikuukautisena

Myra 2kk iässä

Nika samassa iässä

Joskus olen myös kovasti kaipaillut pystykorvaa. Ensimmäinen koirammehan oli lapinkoiran ja pystykorvan sekoitus, Mitri. Mitri on syntynyt samana vuonna kuin minä ja eli 14-vuotiaaksi. Eli melkein siihen ikään, jolloin sain Myran. Sitä ennen pitäisi kuitenkin käydä virallisesti suorittamassa ne luvat metsästykseen ja aseenkantoon. Oma ajatus kun on, että metsästyskoiraa ei oteta, jos ei käydä metsällä. Ja ehkä se kämppä vähän kauempana Helsingistäkin olisi siinä vaiheessa paikallaan...

Vanhana jo harmaa naama

Ja huijaisinhan minä, jos ei väittäisi, ettei välillä huvittaisi hankkia sitä omaa heppaakin. Jotain semmoista muhkua, jonka kanssa voisi ajaa ja ratsastella!

Ypäjä Huttunen

Mongolia

Nyt kuitenkin keskiviikkoon, jolloin kävimme illalla Vean kanssa hallissa tekemässä vähän tottis-/tokojuttuja. Teimme helpohkoja juttuja häiriöttömässä ympäristössä, mutta kiva treeni on hyvä treeni. Seuruutusta ensin imuttaen, sitten myös itse vähän suorempana kävellen. Veaa kiinnosti ja tuntui olevan kivaa. Seuruutin leikkimielessä myös jalkojen välissä ja pujotellen, sekä juosten ja hitaassa kävelyssä. Ei hämmentynyt mistään, kunhan namia tuli välillä ja pääsi leikkimään. Vähän siirtymisiä sivulta eteen ja edestä sivulle, käsiapua hiivutellen, yhä reilu vartaloapu.
Jättöjä lähinnä maahan. Käsky, palkka ja odotuskäsky. Siirryin n. viiden askeleen päähän ja odotin hetken ennen kuin palasin, pysyi hienosti. Sama homma seisten, mutta lyhyemmällä välimatkalla.
Peruutusta työntäen ensin vähän kädellä rinnasta, sitten riitti pelkkä vartaloapu. Vähän kiemurtelee vielä, mutta nyt onkin ideana palkita heti kun liikahtaa taaksepäin. Toimii.
Luoksetuloja pari kappaletta. Jälleen käsky istumaan, palkka ja käsky odottaa. Ei noussut kertaakaan seisomaan, vinkunut tai hermostunut. Luokse tuli kuin salama. Jes!

Ja arvatkaa mitä viimein sain, ne kameraan jumiutuneet kuvat! Tässä siis n. kuukauden takaisia kuvia Veasta ja Silmu-mittelistä leikkimässä.

Silmua ei kokoero pelota!

Poskesta kiinni

Siis mitkä ilmeet...

Poski vasten poskea

Hyppyeste!