Kesken viikon

Maanantaina rauhallisempi päivä remmilenkkeineen, tiistaina Vean kanssa tokavika tottis. Saman kouluttajan tokot alkavat piakkoin, mutta ajattelin, että voisin skipata huhtikuun (tai mennä Nikan kanssa) ja jatkaa sitten toukokuussa. Toki koko ajan tulee lisää valoa ja lämpöä, mutta jotenkin sitä on aina itse niin takapuoli kohmeessa, että tekeminen on vähän puolittaista ja keskittyminen samoin. Silloin kun molemmat ollaan mukana, niin näyttää oikke hyvält, mutta silloin kuin ei... Harjoitteleminen onnistuu kuitenkin vaikka päivittäin lämpimissä tiloissa, toki ilman kouluttajaa, mutta silti. Noh, mietitään.

Keskiviikon leikkikaveri, Viena

Noh, joka tapauksessa. Aloitettiin "henkilöryhmällä". Tämä oli Vean ensimmäinen henkilöryhmä ja koira saikin vain edetä löysällä hihnalla perässäni tai vierelläni, kontaktin ei tarvinnut olla katkeamaton vaan tärkeämpää oli olla kivaa. Juttelin, kehuin ja palkkasin. Alkuun hämärässä jäykkänä (kylmästä) möllöttänyt ihmisjoukko sai Vean vähän epäröimään, mutta päästyään lähemmäs se rentoutui. Kouluttaja teki siru- ja juoksutarkistukset syöttämällä namia, taputtelemalla ja juttelemalla iloisesti. Kierrettiin vähän lisää ja lähdettiin pois ryhmästä kehuen ja leikkien.
Kentällä aloitettiin leikkimällä, Veaa puhisutti taas koirat, joten koetin saada sen keskittymään itseeni ja touhuamaan hyvällä vireellä. Vähän namin jahtaamista ja koira alkoi tulla tolkkuihinsa. Seuruutusta, jossa pitää olla tarkka, että muistaa palkita useammin kesken seuraamisen. Seuruutusta ei kuitenkaan otettu missään vaiheessa oikein hinkaten, vaan "väliliikkeenä" minipätkiä, pari käännöstä tai suora. Jälleen myös seuruutusta jalkojen välissä ja peruuttamista jalkojen välissä. Välillä myös pujottelua ja kahdeksikkoa jalkojen ympäri, joilla sai hyvin huomion takaisin itseensä, jos Vea unohtui möllöttämään. Luoksetulo, jossa karkasi ensin Ykän luokse. Uusi yritys ja löysi oikean henkilön...
Lähetystä namikupilla. Vähän namia kuppiin, kansi kiinni ja yksi nami kupin päälle. Vea muisti jutun viime kerrasta ja otettiinkin vähän välimatkaa. Kun oli syönyt namin päältä pyysin odottamaan ja sitten sai syödä myös kupissa olevat namit.

...Vea mitä?

A-este kerran molemmista suunnista. Epäröinnistä ei jälkeäkään, hinkuisi vaan uudestaan ja uudestaan. Maltilla kuitenkin vielä! Liikkeestä jäämisten alkeita, seuruutuksesta käsky, molemmat pysähdytään ja Vea jää pyydettyyn asentoon. Käyn edessä tai otan pari askelta ja palaan palkkaamaan. Tämä pääosin ongelmitta, jonkun kerran oli liikaa häiriötä ja oli aikeissa nousta maasta istumaan, pysyi kun antoi lisäkäskyjä ja helpottaessa tehtävää ei enää ongelmaa.

Laukauksia nelisen kappaletta kahden sarjoissa, pysyttiin tällä kertaa kentällä, mutta mentiin vähän kauemmas ja poispäin tuulesta. Ei kiinnostanut ollenkaan pentua, joka joko seurasi jalkojen välissä isolla vireellä, leikki tai haki nameja hangesta. Häntä pysyi korkealla, eikä oikeastaan korvakaan lotkahtanut. Hieno.

Kuvista varmaan huomasikin, että nyt on vieras koira poseeraamassa. Tänään treffasimme uutta kaveria, nuorempaa Viena-belgiä. Hauskat paini- ja juoksuleikit pellolla, Vea olisi halunnut vaan jatkaa ja jatkaa.

Kohta puren takapuolesta!