Viikonloppu!

Perjantai-iltana kävimme vielä moikkaamassa Iska-bedlaria. Ajelimme ensin pellolle ja - kuten oletettavaa - pienien petojen leikit osuivat hyvin yhteen, Iskaa ei pelottanut ja Vea ymmärsi ettei karvatonta kaveria saa purra nahasta. Lampaanpentu oli kuitenkin vedetty vähän lyhyempään turkkiin, joten jonkin aikaa kaverin kuolattua naamaa alkoi Iskalle tulla kylmä.

Sievä Iska

Siis miten niin en saa syyä toisten leluja?

Pusuhetki

 Jatkoimme leikkejä sisätiloihin. Sisustus oli vähän vaarassa, mutta ainakin toisilla oli kivaa. Rallia vedettiin lasipöydän ja tuolinjalkojen välissä ja pienellä pihalla. Leluilla leikittiin nätisti, mutta luustaan Iska oli vähän tarkempi. Vea ei onneksi kuitenkaan provosoidu pienestä komentamisesta (pikemmin ei tunnu tajuavan, että edes komennettiin...). Ohessa tapasimme myös kissaa, jota Vea tervehti kohteliaasti ja väisti kun arempi kissa alkoi sähistä.

Vealla on aina lärvi lumessa...

Torvelo

Lauantaina äitini oli käymässä ja halusi testata vähän uutta kameraansa, joten kävimme pyöräyttämässä koiria jättömaalla malleina. Samaa oli tiedossa myös sunnuntaiaamuna, mutta pelkästään Ykän ja Vean kanssa. Sunnuntaina harjoittelimme enimmäkseen mäkijuoksua lähettäen koiria mäen ylä- ja alapäässä seisovien ihmisten välillä. Harjoittelipa Ykä siinä myös itsenäisesti "palkille" lähettämistä (kiipeää mahd. korkealla olevan asian päälle) mäen alta. Autoin vähän ylhäällä ohjaten oikeaan paikkaan.

ESTE!

Ykä parka...

Käytiin myös eläintarvikeliikkeessä ja haettiin vähän uutta tavaraa. Vealle pehmeitä aktivointileluja tyhjäksi kaluttujen luiden tilalle. Pennun lempijuttu tuntuu olevan heitellä luita korkealle ilmaan ja nauttia aiheuttamastaan metelistä, valitettavasti lattia ja alakerta eivät iloitse tästä harrastuksesta aivan niin paljon... Onneksi pehmeät pallot ja uusi kuminen namiluukin tuntuvat kiinnostavan yhtä paljon. Samalla pari täytteetöntä pehmolelua, sillä omistajalla itsellään tuntuu olevan fiksaatio hankkia leluja enemmän kuin tarvitsisi. Näin onneksi onnistuu, että voidaan pitää suurinta osaa leluista piilossa ja vaihtaa esille aina joku "uusi" ja jännä.

Kivoin juttu oli kuitenkin uusi hihna ja panta Vealle. Panta on vielä vähän iso, mutta hankittiinkin kasvua silmällä pitäen. Se on Vean ensimmäinen nahkapanta, puolikuristava ja vaaleanpunainen (tietenkin). M pohti, että hänen täytynee hankkia samaa sarjaa vihreänä Yrjänälle. Pantaa tärkeämpi hankinta oli hihna. Vean edellinen hihna on ehjä ja muuten hyvä, mutta se on turhan leveä ja "teräväreunainen". Leveää hihnaa on vaikea pitää kädessä ja se tuntuu viiltävän kämmentä. Vaikka Vea ei vedäkään, se saattaa yhä välillä nykäistä ja silloin kiukuttaa pitää tuollaista kädessä. Uusi hihna on pyöreä ja pehmeää nahkaa. Molemmat ovat Feel Color -sarjaa ja kuvat ovat M&M:n sivuilta.

Oma tarvitsisi myös uuden hihnan (ja pannan, sillä on käytössään Myran vanha puolikuristava, jonka haluaisin päästää eläkkeelle). Sille on jumiutunut punainen kangashihna, joka ei myöskään ole mikään paras kädessä. Ykällä ja Nikalla on käytössä itse tekemäni hihnat, Nikan hihnaa en vaihtaisi mistään hinnasta, se on juuri sopivan levyistä ja pehmyttä nahkaa. Tein sen hevosopiskeluiden loppuvaiheessa ja sen tikkaukset näyttävät hyvältä ja kestävät. Ykän hihna sen sijaan on tehty opiskeluiden alussa ja sen ehkä kärsisi vaihtaa jossain vaiheessa... Nikalla on käytössää hihnan värinen, tummanruskea puolikuristava.

 

 Omalla on tiistaina tiedossa ultraus, käydään katsomassa löytyykö sieltä masusta mitään. Pitäkää peukut pystyssä.
Yhä tästä johtuen Oma jäi kotiin sunnuntaina ja otimme Vean ja Nikan agitreeneihin. Nika harjoitteli seuruutusta hyvällä vireellä, leikkien ja käännöksissä hengitysapua ja imutusta avuksi käyttäen. Jätätystä tapahtui lähinnä pitkillä suorilla. Pysähtyessä jatkoin normaalia kävelyä ja kutsuin iloisesti, kun oli vierellä taas seuraamassa kehuin, palkkasin ja jatkettiin matkaa. Kohta ei enää jäänyt. Jatkamme kyseisen tekniikan kokeilua.
Käyttäessäni Veaa ulkona M leikki Nikan kanssa ja vanha, hillitty sheltti oli kuulemma saanut hepulin. Sääli etten nähnyt!

Tämähän näyttää jo ihan saksanpaimenkoiralta!

 

Nikalla itse agihommissa vähän sarjaa ja erilaisilla reiteillä tehtyä rataa. Ei mitään kovin tavoitteellista, lähinnä monenlaisia esteitä ja lähestymisiä. Putket menevät taas hyvin, hetkellinen unohtaminen on siis unohtunut. Reipas ja kiva, pussiakaan ei tarvinnut muistella kuin kerran ja se meni jälleen kuin vettä vain. Kuka lähtis ohjaamaan Nikaa agimölleihin? ;)

Vea harjoitteli seuruutusta, pujottelua ja kasia. Luoksetulo niin, että käskin vierellä istumaan, palkkasin ja käskin odottamaan. Etäisyyttä n. 15m ja vieressä häiriönä agia harjoittelevia koiria. Istui! Palkkasin heti luokse tultua ja leikittiin kovasti. Itsensä ympäri pyörimistä, maahanmenoa ja istumista. Lopuksi myös vähän agiesteisiin tutustumista. Yhtä matalaa hyppyestettä ensin yhdessä ja sitten käsiohjauksella Vea yksin. Molempia putkia molempiin suuntiin. Ensin pyysin odottamaan toisessa päässä ja kutsuin toisesta, lopulta myös vauhdista lähetys ja palkka kun oltiin molemmat toisessa päässä.
Avustajan kanssa puomia, namilla johdatus ja avustaja lähinnä toisella puolella vahtimassa ettei putoa. Ensimmäisellä kerralla hidasti hetkeksi puomin päällä, toisella kerralla kuin vettä vain. Kokeiltiin myös A-estettä avustajan ja hihnan kanssa, nyt ei epäröinyt enää ollenkaan. Kerta molempiin suuntiin ja sitten lopetettiin (vaikka koiralle olisi kelvannut kyllä enemmänkin!).

???

 

Lopuksi pyysin vielä ihmisiä leikittämään Veaa. Vea tarttui hyvin narupalloon ja kaverilta löytyneeseen pehmeään riepuun, ei päästänyt irti ja teki hienoja kunniakierroksia palaten sitten leikittäjän luo. Kerran pallo kuitenkin pääsi karkuun ja Saimi-labbiksen hyppysiin. Sitten vedettiinkin possurallia labbis ja saku peräjälkeä ilman korvia... Noh, ei tuo lopulta niin vaarallista ole, kyse oli kuitenkin leikistä. Kun Vea oli taas kontaktin alla, kaveri jatkoi leikittämistä ja sen jälkeen menin itse Vean kanssa ottamaan vähän kontaktijuttuja Saimin harjoitellessa omia hommiaan. Ei yrittänyt enää häipyä omille teilleen, jos jäikin katselemaan, niin kutsusta alkoi kuunnella taas.

Sievä.