Mitä pitikään muistaa

Syyskuu on ollut meille paljolti lomailua ja pään jäähdyttelyä. 4. päivä olivat tämän kuukauden viimeiset ohjatut tokotreenit ja seuraavat haku- ja aksatreenitkin ovat vasta loppukuusta. Koirat ovat saaneet nauttia mökkeilystä, toissa viikonloppuna olimme koko porukka Kymenlaaksossa ja viime viikonloppuna Vea ja Ykä pääsivät vielä "hoitoon" kahdeksi yöksi. Mökkeilyyn kuuluu metsälenkkejä, leikkimistä omalla pihalla aamusta iltaan ja uimista - sellaista ansaittua koiranelämää.

Viikoilla olemme lenkkeilleet lähimetsissä ja -pelloilla, käyneet ottamassa vähän tokoliikkeitä (tästä olisi ollut videoitakin, mutta missähän lienevät) ja hoidelleet selkänsä kipeyttänyttä Ykää. Vean kanssa olen ottanut kahdestaan n. 10km pyörälenkkejä, vetämättä reipasta ravia ja pieniä laukkapätkiä hiekkateitä pitkin. Välillä pidetään juomataukoja, joilla saa höpsötellä vapaasti tai kiipeillä vähän kalliota pitkin omaksi ilokseen. Sain myös viimein koodit lähellä olevan koiraurheilukeskuksen kentille, jolloin pääsemme ottamaan vähän aksaa ja tokon hyppyäkin. Arkeen on toki mahtunut myös koirakavereita, kuten Merlin-manssi, Aku-seropi, Luna-bulli ja Hulda-labbis.

Oma opettaa Huldaa tavoille

Vähän ostoksiakin on tehty, sellaisia, jotka tulevat varmasti auttamaan syksyn ankeudessa ja talven pimeydessä. Nimittäin led-pannat, jokaiselle toki omaa väriä! Näihin olen ollut todella tyytyväinen, nyt uskaltaa lähteä vaikka sysipimeään metsään kun koirien erkaantuessa tietää heti väristä ketä huutaa kun tarve tulee. Eikä yleensä tarvitse edes huutaa, nämä valot kun loistavat vaikka kuinka pitkälle.

Toinen kausiostoksemme oli ensisijaisesti Ykää varten, mutta kun veikka, niin täytyy siskojenkin. Ykälle hommattiin siis sademantteli jäätihkua silmällä pitäen. Lenkkeilemme mieluusti säästä riippumatta, eikä me niinkään kylmää pelätä, mutta tuuli ja sade ovat varma yhdistelmä kipeisiin lihaksiin. Siispä pitkäselkäistä Veaakin ajatellen hommattiin vähän sadetakkia päälle, jotta pysyisi edes kuivana. Tylsiä sisäkuvia, koska en viitsinyt pukea koko lössiä mennäkseni pihalle sateettomaan säähän seisomaan... Eiköhän näistä saa kuvia käytössä vielä syksyn aikana!

...Nika tunnetusti pitää pukemisesta

Tänään ohjelmassa on paimennustreenejä, sää on ulkoiluun sopivasti vilakka ja tuulinen, mutta sitähän se Shetlandinsaarilla olisi vuoden ympäri! Tästä lisää sitten myöhemmin.

Meidän kesä

Nyt on pyörinyt hauska haaste blogeissa teemalla "Meidän kesä", itse bongasin haasteen Ruffen blogista. Säännöt kuuluvat näin: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!

Pidemmittä puheitta, paimenlikkojen (ja -pojan) kesä on...

 UIMISTA

HOLSKUNPENTUJA

TAPAHTUMIA

 ONNISTUMISIA

 ÖTÖKÖITÄ

 LEIKKIÄ

 PATIKOINTIA

--sekä tietty vieheenajoa, löhöilyä, mökkeilyä, peltoilua, metsäilyä, pyllyilyä, tokoilua, ageilua, ajelua, kasvua, auringonottoa ja mitä vielä! Tämä kesä on ollut ihanan tapahtumarikas, Vea alkaa lähestyä vuoden ikää ja ensimmäinen elinvuosi on täynnä muistoja, oppimista ja valokuvia kaikenlaisista hetkistä. Kesä 2013. ❤

Haastaa haluaisin:
Hevostelua kenguruiden maassa
Hupsan ja Myrnin seikkailut
Agarwaen
Niittipanta naulakossa
P & H
I got stripes
Kiusa & Tälli

Raparoopet

Pelto on hyvää!

Huh mitä tappoviikkoja! Onneksi tahti vähän helpottuu nyt syyskuun puolella, niin ehtii muutakin kuin juosta ja nukkua. Huomenna alkaa ainakin kuukauden toko- ja hakutauko, joten aikatauluun kuuluu vain agilityä ja itsenäistä treenausta. Syksyn tulon huomaa siitäkin, että pellot on viimein niitetty, jolloin saadaan hyvää jälki- ja lenkkimaastoa lisää. Joskos tänä syksynä jaksaisi panostaa ensinmainittuun työskentelyynkin vähän enemmän. Aina treenittöminä päivinä olemmekin kuskanneet koiria ahkerasti metsään tai pellolle juoksemaan, jotta saisi myös niitä "aivot narikkaan" hetkiä ja olla vaan villi ja vapaa. Kaikki tässä kirjoituksessa näkyvät kuvat ovat Laura Niskan ottamia, tällä peltoreissulla oltiin Nikan, Oman, Vean, Merlin-manssin ja Luna-bullin kesken.
Oma on ilmoitettu alustavasti luonnetestiin, testi vain oli muunrotuisille, joten odotellaan nyt pari viikkoa saadaanko paikka vai ei.

AGILITY
Kaksi kertaa ehtikin hurahtaa jo ohi, toissa viikolla emme tehneet mitään rataa, vaan viilailimme yksittäisiä esteitä. Puomin kontaktit näyttävät hyvältä, A-esteellä pysähtyminen on vielä vähän vaikeaa molemmille shelteille, mutta annan anteeksi kun este on niin jyrkkä. Kepit alkavat näyttää Oman kanssa hienoilta, ei tarvitse enää niin isoja apuja ja hakee itse, voin jäädä koiran taa! Nika pääsi pienellä treenillä keinukauhustaan, kun taas Oma tarvitsisi hirmuisesti itsevarmuutta keinuun. No, kun on kaikessa muussa täydellinen, niin kyllä merle tästäkin yli pääsee.
Viime sunnuntaina otimme radan, jota olemme tehneet joskus aiemminkin. Melko suoraviivainen ilman vaikeita ohjauksia, mutta kaikilla esteillä. Nikan kanssa tämä ei siis tuottanut juurikaan ongelmia, ensimmäisellä treenillä hyppäsi renkaan väärästä kohdasta, mutta toistin pari kertaa ja sitten mentiin. Kepeillä reilu käsiohjaus, mutta näitä onkin harjoiteltu vähemmän Nikan kanssa. Omalla taas kaikki muu tosi hienosti, mutta sitten se keinu... Koiralla oli niin hirveä into päällä, ettei se kuunnellut kun käskin kiertämään, jäin jälkeen ja hyppykeinuhan siitä tuli. Olin ajatellut, etten ota edes sinä päivänä keinua! Episodin jälkeen oli kuitenkin pakko toistaa keinua muutaman kerran hallitusti, koska koira selvästi kiersi hirveää kolinalaitetta taas kaukaa.

HAKU
Hakutreenit kerran käytetyssä maastossa. Aloituspiste 500m autoilta ja siinäkin välissä vähän odottelua, joten sain harkata Vean kanssa malttia. Harjoitukset itsessään menivät ihan hyvin, mutta kohtaloksemme koitui vieraan koiran haju. Juuri ennen Vean vuoroa koiranlenkittäjät olivat kävelleet keskilinjaa kahden koiransa kanssa ja jostain syystä Vea otti aivan tolkuttoman häiriön näistä koirista. Matka aloitukseen suoritettiin melkein koiraa vetäen, sillä Vea olisi vain halunnut ryystää hajuja nenä maassa. Ensimmäiseen lähetykseen se asennoitui ihan hyvin ja vaikutti skarpilta--
ja juoksi 2m, bongasi koiranhajun uudestaan ja lähti jäljestämään sitä.
Uusintayritys, mutta koska koira ei irronnut, otettiin sitten toiseksi tarkoitetun maalimiehen suuntaan ensin. Eli ensimmäinen maalimies etukulmassa oikealla, n. 50m. Ilman koiranhajuja Vea irtosi hyvin, juoksi vähän matkaa, jäi miettimään asiaa ja jatkoi sitten nenällä maalimiehen hakua. Rullan pudotti kerran tuodessa, mutta toi käteen asti. Näyttö hyvä, tosin vauhti ei tavallisen luokkaa.
Toinen maalimies uudella yrityksellä vasempaan etukulmaan, n.50m. Tällä kertaa pääsi yli hajusta ja lähti etsimään. Piilossa oli uusi maalimies, joka Vean oli kuulemma pitänyt pussailla niin kovasti ettei olisi malttanut lähteä pois. "Hyvä!"-kehotuksella kuitenkin tuli sitten takaisinpäin. Näyttö hyvä, joskin liinassa roikkuminen melkoinen haaste siinä ryteikössä.
Kolmas maalimies oikealla n.30m ylämäkeen. Koira löysi maalimiehen hyvin, muttei olisi malttanut taaskaan lähteä tämän luota. Jäi seisoskelemaan lähistölle, mutta kun ei saanut apuja, toi sitten rullan. Pudotti lähistölle ja vaati lisäkäskyn tuomiseen. Käteen palauttamisesta leikkiä ja namia, näyttö hyvä.
Lopuksi kolme ihan lyhkäistä näkölähtöä rullan palauttamisen auttamiseksi, lähinnä ohjaajan kouluttamista siis. Kehuni saisivat olla terävämpiä ja "aidompia", kun taas pakotteet tai käskyt voisin esittää jämäkämmin. Nyt molemmat ovat vähän liian pehmoisia (eli sellaisia, mitä joudun pehmeälle Nikalle käyttämään), jolloin ohjaan epäselvästi. Koira joko husaa tai ei ole varma tekikö oikein.
Treeneissä tuli monta pistoa, mutta Vean kunto kesti hyvin. Uuden, paremman asenteen kanssa se myös toi rullaa paremmin. Tästä hyvää ajateltavaa hakutaukoa varten, tauon aikana luultavasti treenaillaan esineen tuomista henkilöltä ohjaajalle.

TOKO
Viime viikolla jäi vähän tokoa pois, sillä Ykä on vähän kipuillut selkäänsä ja käytiin yhdessä näyttämässä koiraa lääkärillä kuvissa. Mistään vakavasta ei ole kyse, M varmaan käsittelee asiaa jossain vaiheessa Ykän blogissa. Eilen otin kuitenkin hakutreeneissä puhutun selkeämmän asenteen myös tokokentälle.
Aloitimme lämppäilyn jälkeen paikkamakuulla, n. 3min ja etäisyyttä 20m. Hyvä ja maltillinen, katseli vähän ympäröimää maailmaa ja kaveria, jonka luona käytiin välipalkkaamassa. Ei noussut tai mölissyt. Paikkamakuusta lähtiessä pieni seuraamispätkä, jossa kiva vire. Perusasennoissa Vea koetti heittää maihin, korjaantui kun valmistelin vähän pysähdystä ja muistin katsoa eteen.
Seuraavaksi paikkaistuminen, tämä vähän lyhyempi, reilun minuutin verran ja etäisyyttä 10m. Hyvä tämäkin. Seuraamisessa keskityin siihen, että kehuni olisivat oikeasti innostavia. Koira pysyi hyvässä vireessä ja seuraaminen näytti kivalta. Näin hyvällä vireellä pystyin myös antamaan palautetta ilman, että seuraamisen taso olisi huonontunut. Käännökset hienot, varsinkin oikealle. Vasemmalle voisi malttaa vähän enemmän.
Luoksetulo, joka tehtiin yksitellen muiden harjoitellessa paikallaoloa vieressä. Vean kanssa pyysin koiran maahan ja seisoin sen edessä selkä koiraan päin. Pysyi, vähän kitisi kun Ykä teki. Itse luoksetulossa koira tuli hyvällä vauhdilla ja tällä kertaa suoraan. Olisi vain saanut tulla lähemmäs. Kouluttajalta kommenttia, että painostan koiraa katseella luoksetulossa. Suoristin katseen ja koetin pari kertaa uudestaan, tuli tiiviimmin.
Liikkeestä jätöt hyviä, nyt alkaa seistäkin paremmin - jes! Kaukot (m-i-m-i) sikahienot, etäisyys n.5m. Nouto myös kiva, malttaa odottaa vierellä tosi hienosti ja tuo kapulan ilman ongelmia. Nyt aletaan pidentää malttia kapulan pitämisessä ennen kuin otan sen (tällä hetkellä vaatii melkoiset avut) ja oikeaa istumista (kapula putoaa kun pylly laskeutuu). Harjoiteltiin tätä kahta palloa heittämällä, jolloin seuraava pallo lensi vasta kun Vea istui pallo suussa eteeni. Alkoi tajuta.
Koko treenien ajan vire pysyi hyvänä, pidettiin sopivasti pieniä taukoa ja hassuteltiin välillä. Vea jaksoi keskittyä kivasti.

NIKA
Nika osallistui Mr. Twist -blogin kesäkuvakisaan, Nikan kuvaa (tai muita tykkäämiänsä kuvia) voi käydä äänestämässä täällä!
Eilen käytiin Nikan kanssa Supertokoringin järkkäämillä tokotreffeillä, mukana olivat Ruffe ja Bea-belgi. Nikalla ei vaikeita juttuja, semmoista mielenvirkistelyä. Ihan lyhkäisiä seuraamisia, joissa en välittänyt juurikaan paikasta vaan keskityin innokkuuteen (sitä löytyi). Hyppy, jossa vaati tuplakäskyn loikkaan, mutta muuten hyvä. Paikkamakuu n. 30m etäisyydellä ja n. 4min, ei ottanut häiriötä vaikka jouduttiin palauttamaan toista koiraa pari kertaa ja malttoi olla tosi siististi aloillaan - hyvä Nika! Välillä temppuiltiin vähän, pujoteltiin ja tehtiin kasia, sekä sukellettiin jalan ali tai loikattiin sen yli. Nika sai haukkua vähän käskystä ja sitten taas jotain tokoon liittyvää. Ruutu ensin niin, että veimme yhdessä namikannelle namit ja siirryimme lähetykseen. Lähetyspaikalta käsky maahan ja menin viemään namia kannelle. Toisella kerralla koira odotti lähetyspaikalla kun vein namit, lähetys ruutuun, maahan ja maasta seuruutukseen. Kaksi käskyä, että lähti reippaasti perään, mutta seuraaminen hieno! Jätöissä maahan normaali ja hieno, seisomisessa taas tarjosi vaikka kuinka monesti maahanmenoa! Otettiin pari kertaa ihan osissa ja tosi helppona, sitten lähti taas sujumaan - mikä lie dementia iski? Kapulaa en muka lähtiessä löytänyt mistään, mutta kotona huomasin sen sitten olevan autossa juuri siellä missä pitikin...
Kotona ollaan Nikan kanssa treenattu kaukoja (ne ovat vielä niin päivästä kiinni, etten viitsi treenata häiriössä), välillä sujuu ja välillä ei. Pahin ongelma on eteneminen, mutta jos kun tämä saadaan kuntoon, niin eiköhän me sinne AVO-kokeeseen ilmoittauduta. Keväällä viimeistään, jos ei talvella innosta.

Pakkasetko pelottaa

Tollot lenkillä

AGILITY
Maanantai-iltana Oma kävi jälleen toisella ohjaajalla lainassa möllikisoissa. Ekalta radalta 10vp, aikaa en muista. Toisella radalla 0vp ja aikakin taisi olla ainakin -20s. Hienoa Laura ja Oma! Koska pääsin itse vasta hakemaan pirtsakan shetlantilaisen hyppyvuorojen jälkeen, annan paikallaolijoiden kuvaaman videon kertoa kaiken oleellisen:



HAKU
Tiistaina Hakunilassa kolme näkölähtöä, maalimiehet päästettiin pakoon keskilinjalta ja ohjeissa oli "piiloutukaa hyvin". Koska itse harjoitus oli helpompi motivointitreeni, keskityttiin Vean kanssa hallintaan. Keskilinjalle saavuttiin vetämättä ja siirtymiset tehtiin koira irti, ei erityistä hetsaamista.
Ensimmäisen maalimiehen kohdalla kierrokset meinasivat nousta laulusointuihin asti, mutta huomautuksesta hiljeni ja alkoi katsoa minne se ukko oikein juoksikaan. Maalimies oikealla etukulmassa, n. 50m. Hirveellä ryskeellä lähti, juoksi kuulemma piilon ohi, otti hajun ja haisteli hienosti luokse. Rullan palautus ja näyttö tosi hienoja.
Toinen maalimies lähti vasempaan etukulmaan. Tämäkin n. 50m ja hyvä piilo kuusenoksien suojassa. Tällä kertaa Vea katsoi tarkkaan heti maalimiehen lähtöä, juoksi kuitenkin vähän oikealle piilosta ja joutui hakemaan. Nenänkäyttö sai tässäkin kehuja, palautuskin hyvä. Näytöllä lähti omia jälkiään pitkin ja johdatti ensin oikealle, josta vasta koukkasi vasempaan. Tehnyt aiemmin samaa.
Kolmas maalimies oli M, jonka perään Vea olisi myös tahtonut vähän laulaa. Malttoi odottaa sanomisen jälkeen. Matkaa n.60m, maalimiehen löysi nopeasti. Palautuksessa oli kuitenkin tutun maalimiehen kanssa ongelmia. Vea koetti antaa rullaa maalimiehelle, lähti sitten palauttamaan, mutta palasi taas maalimiehelle. Kun ei saanut reaktiota lähti lopulta tuomaan rullaa minulle. Vähän epävarmuutta nähtävissä, sylkäisi rullan vanhaan tapaan parin metrin päähän ja tarvitsi lisäkäskyn tuomiseen. Tällä kertaa vain lyhyt leikkipalkka, jonka jälkeen namipalkkaa suht. rauhallisesti ja kehujen kera. Reipastui, näytti hyvin.

Treenien jälkeen kouluttaja haukutti hieman Nikaa, joka tietenkin oli soopelin mielestä parempaa kuin sata jänistä. Melkein alkaa jo mietityttää saiskohan aikaiseksi viiden sheltin BH-tiimin ja pystyiskö Nika kuitenkin hyppäämään metrin esteen kahden kilon kapulan kanssa (ei se pysty). Ehkä on parempi etteivät sheltit pääse PK-oikeudet vaativiin kisoihin, ne kun ovat sellaisia tehopakkauksia, että luultavasti alkaisivat kohta hakata muita rotuja hausta suojeluun!

Kyllä tämä 6,5kg varmasti yhden PK-kokeen tottiksen suorittaisi!

TOKO
Keskiviikkona tokoharjoitusta. Aloitettiin paikkamakuulla ilman alkuvirittelyä, 2min, jossa olin 20m päässä selin Veaan. Mölisi jotain, äkäisin ja oli hiljaa. Vieressä koira nousi, olisikohan ottanut siitä häiriön. Ilman välipalkkaa suoran paikkaistumiseen, joka pidettiin kuitenkin lyhyenä. Tämä ok, ei kitissyt enää. Palkka tuli seuraamisen kautta, josta löytyikin melkoista draivia tyhmän paikallaanmöllöttämisen jälkeen.
Seuruutuksessa oikealle kääntymiset mahtavasti parempia, oikein sukelsi mukaan. Vasemmalle puolestaan nyt sitten huononi vähän, joku tahtirikko ja koira eksyi. Otettiin erikseen hinkattuina pallopalkalla ja parani huomattavasti. Edelleen saisin kiinnittää huomiota, että katson eteenpäin enkä koiraa.
Liikkeestä istuminen tehtiin kahdella koiralla samaan aikaan, Vealla tuplakäsky. Uusittiin ja otin selvemmän vartaloavun, jolloin parempi. Näitä hinkkailinkin sitten muun tunnin ajan liikkeiden välissä, Vea ei jätöissä meinaisi jaksaa kuunnella mitä sanon, vaan heittää vaan jonkun asennon (usein maahanmeno, joka onkin varmin). Naksun kanssa alkoivat löytyä istumiset ja seisomiset jälleen. Liikkeestä maahanmeno hyvä.
Nouto alkaa näyttää tosi kivalta! Kerran melkein kokonaisena liikkeenä ilman loppuasentoa ja kerran hetsaten kapulalla ilman sivulla istumista, molemmat vauhdikkaita ja hyvä palautus.
Hypyssä koiralla tuli joku aivopieru ja unohti miten hypätään... Otin pari kertaa ilman pysäytystä niin, että sai vaan hypätä esteen takana olevalle pallopalkalle, jonka jälkeen kokonainen liike ok.
Ruutu ja kaukot ok, ruudussa maahanmenokäsky n. 5m päästä, ei etene. Kaukoissa maahan-istu yhä vaikeampi, joskus toimii, joskus ei.
"Uutena" liikkeenä otettiin eteenlähetystä, jossa otin hihnan ja käytiin nakkaamassa pallo maahan toiseen päähän kenttää. Potkin palloa eteenpäin innostaen koiraa, mutta päästämättä sitä palkan luo, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään toiseen päähän. Puolessa välissä kenttää pieni muistutusinnostus siitä, että pallo tosiaan odottelee siellä. Uudestaan poispäin, sivulle ja lähetys ("mene"). Ennen palkkaa vapautus ja palloleikkejä, meni kuin tykki!

Vea itseopiskelee

Kaksi viikkoa klinikkaeläintenhoitajaksi kouluttautumista on nyt purkissa. Ensimmäinen viikko oli täynnä perehdytystä, sekä opiskeluun ja varsinaiseen työhön tutustumista. Tällä viikolla olemme tutustuneet röntgeniin ja laboratorioon teoriassa ja hieman käytännössäkin (pissanäytteen kuskaaminen bussissa oli kummalla tavalla huvittavaa). Huomasin mikroskoopin käytön vaikeutuneen sitä myötä kun näköni on huonontunut, mutta onneksi homma helpottui harjoittelun myötä. Epävirallisissa tutkimuksissa voin varmistaa, että Nika on pissanäytteen osalta terve! Tunnilla oli myös urheita "koe-eläimiä", jotka pääsivät luovuttamaan verta harjoituksiimme.
Keskiviikkona luennoitiin koirien käyttäytymisestä, hyvä ja informatiivinen luento. Asiat olivat ns. perusjuttuja pelosta ja aggressiosta, mutta niihin päästiin syventymään monien esimerkkien ja pohdintojen kautta. Jos ei muuta, olen ainakin kerännyt itselleni lähdeluetteloista valtavan määrän kirjallisuutta, joka on pakko saada (hei joulupukki?). Torstain anatomian luennolla puolestaan erittäin kiinnostavia olivat minulle vähemmän tutut eläimet: kissat, jyrsijät ja kanit.

Joskus on vaan hölmöiltävä

Koska syksy alkaa uhkaavasti lähestyä, olen miettinyt alustavasti talven treeniohjelmaa. Agilityssä olisi kiva edetä Oman kanssa, joten voi olla, että osallistumme johonkin ohjattuun ryhmään. Tästä voisi sitten olla apua myös itsenäisiin agilitytreeneihin, jotka luultavasti pidämme myös kalenterissa. Myöhemmin syksyn edetessä haku jää luultavasti talvitauolle, jatkamme itsenäisesti sitä mitä voimme, mutta monen tunnin treenit paukkupakkasilla eivät välttämättä suttaannu. Tottis/toko luonnollisesti jatkuu jossain muodossa ja hyvä niin, Vean kanssa kun toivottavasti pääsisimme viimeistään ensi keväänä tekemään sitten debyyttejämme (BH ja/tai toko-ALO, katsotaan nyt).
Nikalle on taas luvassa ohjelmaa, sillä syksyllä tungemme mitä luultavimmin jälleen lampaita paimentamaan. Tätä hommaa olen itse odottanut kuin kuuta nousevaa ja nyt kun löysimme vähän paremmin hollilla olevan lampolan, ei meitä estä enää mikään. Näiden hommien lisäksi voikin alkaa jo odotella lunta, sillä sen myötä mukaan tulevat valjakkotreenit. Kesä ei ole ohi, mutta sen päivät alkavat olla luetut, onneksi harrastettavaa löytyy joka vuodenajalle!

Viime vuoden valjakkotreenejä! Kuva c Laura Niska

Koiria seurana ja seurakoiria

Edellinen viikko meni jokseenkin sateisen masentavissa merkeissä, mutta treenejä taisi silti kerääntyä vähintään normaali määrä.

 Tiistaina haussa oli vähän erikoisjärjestelyt, sillä maalimiehiä oli vain kaksi. Tämä ei ollut Vean kannalta oikeastaan huono asia, sillä se sai vähän helpotetun treenin. Matkaa autoilta keskilinjan alkuun oli n. 300m, päästiin harkkaamaan hallitumpaa lähestymistä hakualueelle. Nakitin, mutta ei hitto kun haku on NIIN KIVAA, niin koira ei olisi malttanut millään kävellä minun kanssani. Väitän, että suurin osa matkasta ennen kouluttajan näkemistä kuitenkin löysin liinoin. Ensimmäisen piston jälkeen Vean voi jo päästää irti, korvat ovat siinä vaiheessa palanneet.
Ensimmäinen maalimies oikeassa etukulmassa, kallion päällä n. 40m. Lähti puolihaamuna, etsi hetken hyvää reittiä ylös ja löysi. Hyvää etsimistä, näyttö hyvä.
Toinen maalimies vasemmassa etukulmassa n. 50m, tässäkin iso into ja hyvin haki, muistaakseni palautuksessa vähän härdelliä (pudotti rullan kerran). Näytöllä pakko päästää irti, kun mentiin niin tolkuttomaan ryteikköön. Vea juoksi hämärää reittiä omia jälkiään seuraten(?), lopulta kuitenkin löysi maalimiehen, vaikka meninkin hätäisenä antamaan toisen käskyn kun näytti juoksevan huvikseen.
Kolmas maalimies näkölähtönä n. 30m, juoksi ensin nenä tukossa perään ja ohi, mutta tajusi sitten alkaa haistella. Hyvä palautus ja näyttö. Sateen jälkeisestä tukahduttavasta kosteudesta huolimatta reipas koira, olisikohan kuntokin kasvanut?

Keskiviikkona tokotreenit, tihutusta ja koira vähän nuivana. Päädyin vaatimaankin vähemmän. Mieleen jäi löysä seuraaminen hihnassa, jota hinkkasin lyhyillä pätkillä ja nopealla palkalla. Täyskäännöksiä niin, että lelupalkka lähti oikeasta kädestä oikealle heti käännöksen jälkeen, jolloin koira kiilasi edestä palkalle. Parani. Piti myös muistaa oma vartalonasento ja katse - mennään eteenpäin, ei tuijoteta koiraa!
Hyviä liki kokonaisia noutoja, joskin vielä ilman loppuasentoa. Luoksetulossa ilman pallopalkkaa ja kädet sivulla tuli röyhkeän vinoon, joten vaihdoin pallopalkan leuan alle. Tästä hyvä, täytyypä häivyttää nopeasti taskuun pallo ettei hidastu.

Torstaina jengi pyöräili Herttoniemeen ilman minua, Oma jäi kotiin, mutta hienosti M sompaili kolmen koiran ja pyörän kanssa. Kävivät hakukisoissa auttaneiden "treenijuhlissa", varsinaisiin treeneihin ei ehditty, mutta lopun leikkeihin sentään. Koirat osallistuivat leikkimieliseen juoksukisaan, jossa ohjaaja juoksi ensin ylämäkeen, koira kutsuttiin luo ja sitten juostiin yhdessä takaisin alas. Vea voitti epävirallisen luokan (vain yhdellä koiralla sai kilpailla "virallisesti", ettei kahmita kaikkia sijoja!), Nika tuli toiseksi! Nika oli kuulemma ainoa, joka ei koettanut kampittaa. Palkinnoksi saivat namitikkuja, lelun, pannan ja pokaalin. Kotimatka mentiin rauhallisesti, sillä sheltti ja saku alkoivat olla jo vähän väsyneitä.

Perjantaina oli pentutreffien vuoro, Vea pääsi moikkaamaan Mai-ystävää, tämän siskoa Kiraa ja sakupoika Domia. Ykäkin päivysti mukana. Kerran Vea olisi tahtonut hakea lähistöllä treenanneita mukaan leikkiin, mutta tämän jälkeen pysyi omassa porukassa. Ykä oli karkureissun aikaan autossa, liekö etsi sitä, sillä vieraan koiran lähietäisyydelle päästyään lähtikin jo takaisin luoksemme. Kuvat noilta treffeiltä.
Sunnuntaina tarkistimme ensin Emppu-emon agikisat Kivikossa, sieltä suuntasimme treenaamaan holskunpentuja hakumetsän alkeissa.

Illalla lähdimme vielä kolmanteen paikkaan, Vean hakutreeneihin. Vealla oli vaikeuksia mökkiin sisälle umpipiiloon menneen maalimiehen kanssa, mutta ratkaisi. Toinen maalimies oli ilman haamuapuja, haki hienosti. Kolman näkölähtönä samaan mökkipiiloon, nyt ratkaisi nopeammin. Joka palautus käteen asti ja hyvät näytöt! Illan spesiaalijuttu oli kuitenkin kotona tämän päivän kisoja varten lepäävän Ykän sijainen. Nika pääsi hakumetsään!
Nikalla pelkkiä näkölähtöjä, ensin toimin kolmesti itse maalimiehenä ja namitin takaisin ohjaajana toimineen Mn luo. Molempiin etukulmiin, oikealle (ensimmäiseen) haki vähän pidempään, mutta hyvällä nenänkäytöllä löysi. Toinen kulma oli umpipiilo mökissä, Nika pohti juttua pitkään ja kiersi mökkiä. Lopulta löysi oven, haukkumaan asti en saanut turhaututettua, piippauksella merkkaamisesta avasin oven. Toisella kerralla kuului kiukkuinen "päy", josta piilon avaaminen. Neljännellä kerralla haki lyhyen matkan vierasta, ei ongelmia! Loppuun kouluttaja koetti vielä saada haukun ja kun ei tarvinnut omistajaa huutaa niin sieltähän pärähti! Kaksi lyhyttä lähetystä vielä kouluttaja maalimiehenä ja haukuttaen, aloitti heti ja huusi oikein komeasti. Melkoinen pikkupaimen, ei olisi edes malttanut lopettaa hommia kun kerran tajusi mistä on kyse!
Pakko sanoa, että vielä ei ole tullut vastaan lajia, jossa Nika ei pärjäisi.♥

No touching!

Juokse sinne vaan!

Sunnuntaina koko rykelmä agilityssä. Varastin Sentti & Co:n blogissa näkemäni valssitreenin yksinkertaistettuna yhden esteen verran ja joillain yksinkertaistetuilla teillä. Meidän versiomme näytti tältä:

Kävimme ensin radan läpi Nikan kanssa rauhalliseen tahtiin. Nikalla oli alkuun huonohko vire, enkä tahtonut paineistaa sitä, joten mummoilimme ja palkkasin nopeista putkista. Hässäkkää oli lähinnä alkuun kun ohjasin neloselta vitoselle miten sattuu, Nika juoksi ohi ja (tajutessaan mitä pyysin) hyppäsi kiireissään väärään suuntaan. Omat jalat kuntoon ja kädet alas, niin koirakin löysi oikean reitin. Kutosputkesta poistumisessa sain olla tarkkana puolenohjauksen kanssa, jotta Nika ymmärsi lähteä seiskalle, vaikka itse etenin kasille. 17 putken lähestymisessä myös tarkkana, etten työntänyt koiraa putken vasemmalta puolelta ohi. Tämänkin kommelluksen satuttua Nika tosin vain meni täyttä kiitoa putken ympäri ja suoraan oikeasta päästä sisään. Hassu koira.
Myös Vea sai hypellä M:n kanssa esteet läpi, pennulla oli vähintään sikakivaa, vaikka varsinaisista ohjauksista mukelon kanssa ei vielä oikein voi puhua.

Oman kanssa tässä treenissä oli juuri sopivasti haastetta. Oma piti saada keskittymään, hidastamaan oikeissa kohdissa ja katsomaan mitä minä teen. Alkupätkä 1-5 meni hienosti, pääsin hyvin koiran edelle ja muistin pitää kädet alhaalla ettei Oma ala etsiä kauempana olevia esteitä. Kutosputkella koira innostui siitä putkenmokomasta niin paljon, että olisi vain halunnut juosta väärästä päästä sisään. Kovempi "TÄÄLLÄ" ja matalana keilaus oikeaan päähän, niin saatiin menemään. Seuraava ongelma olikin, että kun olin joutunut ottamaan askeleen kohti oikeaa päätä, meinasi koira ehtiä minua ennen putkesta pois. Kun ohjasin Omaa vasemmalle puolelleni, se olikin jo mennyt oikealta ohi. Uusi toisto, ohjaaja keräsi luunsa ja otti vähän vauhtia ja hyvin meni seiskalle. Kympin jälkeen taas kutsu ennen yhdelletoista lähettämistä. 15-16 kunnon hidastus jotta kiersi esteen oikein päin ja loppu rullasi kivasti. Ylipäätään olen tosi tyytyväinen miten Oma alkusöheltämisen jälkeen alkoi kuunnella ja katsoa minne ohjaan sitä, myös komentaminen väheni kun koira joutui keksittymään ja kuuntelemaan.
Treenin ulkopuolella teimme Oman kanssa keppejä ja puomin kontaktia, molemmat alkavat olla aika kivalla mallilla. Josko joskus ehtisi taas mölleihinkin!

Yksi kuva vielä Kuusamon reissulta, on molemmilla niin pöljät ilmeet...

Tänään tokotreenit. Ilma oli mukavan viileä ja Vealla tuntui olevan heti alusta hyvä fiilis. Aloitimme lämppäämällä pujottelua, kahdeksikkoa ja peruutuksia, sekä siirtymiä sivulta eteen ja edestä sivulle. Peruutuksissa meni monta hyvää, suoraa askelta taakse heitetyn pallopalkan kanssa. Epätoivosta voittoon, jonkin aikaa sitten olin ihan varma ettei Vea ikinä tajua mitä pyydän huitoessani käsiä ja kävellessä päin!
Lämppäilyn jälkeen seuruutusta kytkettynä ryhmässä. Otin alkuun pallopalkan kainaloon, kun se oli nostanut niin hyvän vireen alkuverkoissa. Pari korjausta kaavion alkupäässä kun koira teki käännökset jostain metrin päästä ja sieltä se tiiviyskin löytyi. Välipalkka pallolla, jonka jälkeen helpotin ja siirryin namipalkkaan vähän autellen. Perusasento oli jostain syystä tänään ihan hukassa ja Vea tarjosikin maahanmenoa? Kun otimme seuraavaksi itsenäisesti seuruutusta vapaana, otti koira kuitenkin hyvät perusasennot. Mikä lie aivopieru tai sitten seisoin itse vinossa kuin Pisan torni. Vapaana teimme vain lyhyitä pätkiä pallopalkalla keskittyen suoruuteen, muutama asken suoraa janaa suoralla koiralla ja palkka. Tämä hyvä.
Paikkamakuu ja -istuminen muutaman minuutin ajoilla ja 20m matkalla, ei välipalkkoja. Paikkamakuussa oli kerran nousemassa istumaan kun kouluttaja läpsytteli häiriönä käsiä vieressä, mutta meni äkäisyllä takaisin maahan. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyviä, molemmat ns. kokonaisina liikkeinä, luoksetulossa pallopalkka edessä. Pitänee alkaa hiljalleen häivyttää tuota palkkaa, sen verran hyvin ja tiiviisti tulee. Kaukoissa ei uutta, pitää muistaa olla hirmuiloinen kun nousee istumaan.
Nouto meni tänään huomattavasti paremmin, naksuttelin pari kertaa kapulan nostamisesta käteen asti, sen jälkeen tuomisesta (hölkkäsin pari askelta taaksepäin Vean nostaessa kapulaa, niin johan lähti tykittämään suoraan luo) ja lopulta kaksi kokonaista noutoa. Ensimmäinen ilman sivulla odotusta ja toinen sivulla odotuksineen. Sivulla odottamista täytyy treenata jälleen, siinä joutuu sanomaan niin rumasti... Hyppyä harkattiin myös naksutellen, pysähtyi paljon kivemmin, jes! Ruudussa vähän uutta, eli käskin jo lähetyspaikalta koiran maahan. Ensimmäisellä kerralla olisi tullut kohti, mutta kielto ja uusi käsky. Uusinnalla merkin kohdalla maahan, jes!
Loppuvaiheessa treeniä alkoi sataa, mutta Vealla oli hyvä vire ihan viime metreille asti. Työmotivaatio loman jälkeen on palaamassa ja mikäs sen parempaa.

Kylillä taas

Kesäkoira ihailee omaa pihaa

Mökiltä on taas palattu, takana ihana ja rentouttava viikko aivot narikassa. Koirat saivat juosta pihalla, uida mielin määrin ja viettää aikaa isoäitini ja satunnaisten vierailijoiden seurassa. Mökkirannassa Nika innostui taas uimaan ja kävi monta kertaa omin nokkinensa polskuttelemassa, myös Vea on melkoinen vesipeto. Oma sen sijaan katseli ennemmin rannalta. Hyvää ruokaa, kirjoja, saunomista, ja melontaa järvellä oli tarjolla päivittäin. Kerran mietin josko vähän treenaisin tokoa, mutta muut jutut veivät!
Vea pysyi kuuliaisesti pihapiirissä käyden välillä Nikan kanssa kahden kesken rantasaunalla. Vain kerran jouduin huutelemaan koiria metsästä, Nika tuli vauhdikkaasti, mutta Veaa ei näkynyt. Hetken siinä rannan ja mökin väliä käveltyä kuului naapurista sukulaisen komento, että "sinua huudetaan, meeppä kotiin siitä". Vea oli sujahtanut Nikan perässä poroaidan läpi naapuripirtin pihaan, mutta "isosiskon" kadottua ei löytänytkään itse enää takaisin! Tämän jälkeen piti pieni saksalainenkin emäntää paremmin silmällä.

Lomailun lisäksi me tietenkin liikuimme. Pihalla koirat saivat viettää joka tapauksessa suuren osan päivästä, mutta eihän se tällaiselle laumalle riitä. Kävimme liki päivittäin joko kävelemässä tai pyöräilemässä muutaman kilometrin hiekkateitä pitkin. Koirat saivat liikkua vapaana omassa tahdissaan, Ykä ja Vea yleensä edellä, Nika järvenrantoja etsimässä ja Oma tasaista tahtia pyörien kanssa tai niiden perässä. Naapureita nauratti kun lauma suhahti ohi.

Nika matkalla Kylmäluomalle

Koska pohjoisen reissuihin kuuluu vaeltaminen, teimme autolla muutaman retken etäämmälle kävelemään. Vea ja Ykä pääsivät kanssamme Pienelle Karhunkierrokselle, jolla on mittaa 12km. Pieni Karhunkierros on mukava päivälenkki vaihtelevassa maastossa, jonka kiertää kiireesti kävellen pariin tuntiin. Me pakkasimme kuitenkin Ykälle vesipullot ja Vealle eväsleivät ja pullaa kantolaukkuihin, pysähtelimme ja annoimme koirien uida järvessä samalla kun itse nautiskelimme eväitä. Kamera vain jäi laukkuun, joten siltä reissulta tuli näpsittyä vain kännykkäkuvia.

Kylmäluomassa teimme vähän lyhyemmän, 7km, lenkin, jolla puolestaan kamerakin pääsi mukaan. Ja Nika, joka sai myös oman reppunsa. Koirilla tulee reppujen kanssa mukava tekemisen meininki, ne jaksavat selvästi keskittyä paremmin itse kävelyyn. Kylmäluomassa kävelimme Hukanharjua pitkin katsellen järvimaisemaa ja solahdimme sitten metsänsiimekseen, jossa pääsi taas uittamaan koiria. Koska suurin osa Kuusamon metsistä on luonnonsuojelualueita, emme pitäneet koiria irti kuin merkityillä pysähdyspaikoilla. Järveen sai mennä "uimarantojen" ruovikkoisista reunoista ja keppejä ei näillä retkillä kannettu.

Vaeltajat

Kotimatka Helsinkiin mentiin sulassa sovussa farmarin takatilassa, isoäiti siinä lähtiessä ihmetteli mahtuuko kolme ihmistä, tavarat ja koirat. Pakatun auton nähdessään totesi, että sinne ne näköjään sopivat. Laski vielä, että kaikki koirat on varmasti mukana (vaikka myönsikin, että olisi voinut pari jättää kaveriksi mökille). Perillä olimme tiistai-iltana myöhään ja keskiviikkona olikin jo tokotreenien paikka.
Vea teki mieluusti tauon jälkeen töitä, mutta ukkosta ennusteleva sää vei mehuja koiralta ja ohjaajalta. Ryhmässä oli uusia koiria, joita Vea vilkaisi tunnin alussa, puhahdella ei kuitenkaan tarvinnut (edes edellisen ryhmän koiralle, joka vähän intoutui mölisemään meille) - jes! Seuruutus oli todella hyvä, pysyi mukana hienosti. Paikkaistuminen ja -makuu parempia kuin ennen taukoa, malttoi pysyä märisemättä ja vain parilla välipalkalla. Liikkeestä jäävissä vähän hidas, mutta nopeutui kun vaihdoin palkan namista palloon. Tokotunnin päätteeksi juotiin pullakahvit Nikan ALO1-tuloksen kunniaksi, joukolla ihmeteltiin onko se pieni ruskea muka oikeasti 7-vuotias!

Torstaina käytiin ruohokentällä pörräämässä irti, otin Vean kanssa vähän kaikkea pientä siinä olemisen lomassa. Lyhyitä seuruutuspätkiä, joissa M huikkasi aina kun koira oli siististi suora ja siitä heti palkka. Eteenlähetystä lelulle (vapautus juuri ennen lelua), askelsiirtymiä, sekä kaikkea hölmöä pelleilyä. Metsän reunassa nakkasin pari kertaa lelun ryteikköön tai laitoin M:n viemään lelun syvemmälle ja lähetin esine-etsinnän tapaan. Haut olivat helppoja, enemmän panostettiin siisteihin palautuksiin, jotka näin lelulla toimivatkin oikein kivasti.
Tänään pyöräiltiin/juostiin 8km lenkki Myllypuro-Viikki-Myllypuro. Nika oli pyörän edessä vetovaljaissa, Vea ja Ykä parivaljakkona vetämässä juoksijaa. Rauhallista tahtia, n.10km tuntivauhtia ja pari stoppia matkalla, palautuivat nopeasti. Oma tekee tällä hetkellä vain "omaan tahtiin" lenkkejä, eli kävellen hihnassa tai vapaana. Vielä ei osaa varmasti sanoa kasvaako masussa pentuja vai ei, joten mitään turhaa hötkyilyä ei kannata harrastaa. Toki Oma järjesti sitten eilen itse tekemistä hankkimalla pienen vekin korvanjuureensa. Haava oli pieni ja siistireunainen, eikä kotidiagnoosillakaan tarvinnut tikkejä. Käytiin kuitenkin näyttämässä eläinlääkärissä ihan tulehdusriskin vuoksi ja Oma saikin lyhyen antibioottikuurin mukaan.

Olen myös varmistellut työssäoppimispaikkoja kouluun liittyen. Yksi paikoista yliopistollinen eläinsairaala, toinen on pienempi eläinlääkäriasema ja kolmas vähän suurempi. Eri mittakaavoihin on hyvä tutustua omaa työelämää miettien, tähän mennessä olen toiminut vain hevossairaalassa "jokapaikanhöylänä", joten etsin vielä omaa paikkani. Tutustuessani tuleviin harjoittelupaikkoihini (noh, kaksi niistä olivat tuttuja jo etukäteen jostain yhteydestä) aloin jo innostua, että pian pääsen tosihommiin. Nyt alkaa olla kaikki kasassa ja voi odottaa hyvillä mielin koulun alkua ensi maanantaina!